Viimenen päivä Turkisa

Viimeset tunnit Turkisa. Aamulla lähen kohti Kosovua ja sen enempää suunitelmia kahen viikon Balkan-lomalle ei oo. Kaveri tullee vastaan lentokentällä ja uuttavuotta vietellään varmaan sen perheen kans. Ootan kaikista eniten "nelijän silimän kans" kuten turkkilaiset sannoo kalsaribilleitä, ja laukusa on ylipainua siksiki että sielä olevia kalsareita ei voi heittää pois.

Viimesinä päivinä kävin vielä intensiivisellä pikavissiitillä pakolaisten tykönä ja tein yheksän haastattelua, vaikka toinen yhteyshenkilö ja tulukki perruutti tappaamisen viime hetkellä koska soitin sille myöhään illalla naapurinsa ja ystävänsä kehotuksesta ja tämä sitte loukkaantu siitä ja sano että tämä tojistaa että en ole käyttäytyny ammattimaisesti. Oh my God. No sain sen toisen yhteyshenkilön kautta sitte haastateltua muita HLBT-pakolaisia joista kaikki assuu melekeenpä samasa kerrostalosa. Jouvuin juomaan noin kuus litraa persialaista teetä koska siitä kieltäytyminen ois ollu kuulemma epäkohteliasta iranilaisesa kulttuurisa.

Eilen oli läksiäisillallinen äijämaisesa meyhanesa ja sen jäläkeen meijän järijestön uujenvuojenbilleet joisa tanssittiin koko ilta ja järijestettiin arvonta. Itekki osallistuin arvontaan ja voitin vibraattorikondoomeita. Tännään mennään vielä viimesen kerran hamamiin ja aamulla se on sitte hoscakal Turkki.

Jouluton joulu

Jouluterveiset Turkista, olen täälä aaton töisä ja usseimmat ei vaikuta ees tietävän että jossain päin maailimaa vietetään joulua. Ulukona on pakkasta enemmän ku Suomesa mutta lumesta ei silti oo tietuakkaan. Kauppakeskuksesa on kuusia ja muuta hörhelyä, uuttavuotta varten, ei joulua. Tosin turkiksi käännettyjen kappaleitten melodiat muistuttaa kyllä huomattavasti amerikkalaisia joululauluja. Joulupukki tuo lahajat tänne sitte ens viikolla.

Töisä jouvuin moppaamaan lattiaa viikon siivouspäivän kunniaksi. Työkaveri innostu jouluaiheesta muistelemmaan kokemuksiaan kristittyjen kirkosa, se oli harrastanut seksiä kreikkalaisesa kirkosa. Kaveri oli soittanu yöllä ja sanonu että se aikoo harrastaa seksiä ortodoksisen "papan" kans, tyyppi oli sanonu että oottakaa minua, keränny viimeset penninsä taksia varten ja mennyt paikalle kimppakivvaa varten. Ortodoksiset parrakkaat miehet on kuulemma kuumempia kuin immaamit. Eivät he sentään keskellä kirkkoa sekstailleet, vaan kappelin takana olevasa huoneesa.

Näihin herttaisiin joulutunnelmiin tällä kertaa.

Kuumaveriset turkkilaiset

Viikonloppu tuli vietettyä Mustamerellä. Mentiin torstaina sinne Niken kans, tai siis tavattiin perillä. Oltiin yötä Erkin kotona joka assuu kaupungisa ja työskentellee paikallisen jalakapallojoukkueen pellaajien avustajana ja tulukkina. Erkki on erittäin huvittava persoonallisuus, puhhuu sekasin turkkia, portugalia, ranskaa ja englantia ja kommentoi asioita tyyliin ”Oh my, God, it’s an orgasm!”

Kaupungisa mentiin syömään paikkaan joka tosiaan oli orgasm, varsinki niitten jäläkiruokakadayifmuhallebesi. Voihkittiin niin että naapuripöyväsä ollu nainen oli kahtonu meitä pitkään, ja Nikke ja Erkki vielä kehuvat tarijoilijalle ”Teijän jäläkiruoka oli mahtava, olin aivan ekstaasisa.”

Seuraavana päivänä myös Niken poikakaveri Santeri lensi Istanbulista ja me lähettiin aamulla Santerin vuokraamalla autolla ajamaan ittän päin. Valitettavasti ei voitu mennä lähellä olevaan Georgiaan koska mulla ja Nikellä ei vieläkään oo oleskeluluppaa ja maastapoistuminen johtais sakkoihin ja jopa maastakarkotukseen.  Matkasta tuli ”Erdogan-gastronomiamatka” koska me pääjyttiin menemään niin ko. ukon kotikaupunkiin ku muutamaan sen vierailemmaan ravintolaan. Täytyy sanua että kyllä sen möhömahan takkaa löyvettiin syyt ku syötiin taivaallista perinteistä aamiasta joka koostu noin 25 ruokalajista, mm. Taivaallisesta juustofonduesta ja maissileivästä, sekä kaymakista josta hunajan kans tuli Erkin mielestä taas yksi orgasmi. Paikasa oli töisä viiksekäs osmaanilta näyttävä mies joka selitti mm. Kuinka pääministerin ruoat analysoijaan laboratoriosa ennen ku se syö sen siltä varalta että ruuasa on myrkkyä.

Jatkettiin matkaa kohti ittää, ajettiin vuorilla mutta sielä alako satamaan hulluna lunta ja eihän turkkilaisesa vuokra-autosa tietenkään ollu talavirenkaita. Ilimeisesti niitä ei ees täälä harrasteta vaan ajellaan vaan kolareita tai pistetään kettingit autoon. Santeri ei uskaltanu ajjaa mäkistä tietä. Niinpä meki suunnistettiin autohuoltamolle, josa tyypit puhu semmosta murretta ettei Erkki ja Santerikkaan oikeen tajunneet mitä ne sano. Jouvuttiin kuitenkin ostamaan kettingit autoon ja jatkettiin matkaa. Muutaman kymmenen kilometrin matka kesti pari tuntia ja en oo ikkään kyllä nähäny niin palijo lunta, ees Suomesa. Auto ajo lumiseinien peittämäsä tunnelisa ja kaikki ympärillä oli lumen peittämää liikennemerkeistä talonkattoihin, joitten päällä oli semmonen melekeen metrin kerros lunta.

Tultiin perille kyllään ja ajettiin mäen päälle josa sen keskusta oli. Me vaan ihimeteltiin että mihin hittoon on tultu ja naureskeltiin että joo täsä kyläsä vietetäänki sitte villi lauantai-ilta. Käytiin kahtoon paria hotellia joista yhesä haisi niin tupakka että oli ku ois ollu jossain vakuumipakatusa ilimattomasa tilasa. Lopulta löyvettiin kaks huonetta yhestä hotellista ja lähettiin ehtiin ruokapaikka. Joka paikasta vaan sanottiin että ”ei kai ne ennään auki oo, kello on jo kuus”. Pimiäki tuli sielä jo kolomen jäläkeen.  Yhesä paikasa sanottiin että eihän nämä ravintolat nyt lauantaisin ja sunnuntaisin oo auki. Lopulta löyvettiin kuitenkin yks paikka josa syötiin georgialaisvaikutteisia pelmeneitä.  Sen jäläkeen mentiin ehtimään baaria ja löyvettiinki yks josa oli avajaiset ja joka oli siksi jo täynnä. Loppujen lopuksi mentiin viiteen baariin, josa yhesä mm. Huvittavan näkönen jäbä sano menytä kysyttäesä: ”Minä olen meny.” Ja luetteli sitten viistoista minnuuttia ruokalajeja joita heillä oli, eikä keretty sanua ees että me haluttas kahtua vaan juomalistaa. Tai siis kuunnella. Meitä nauratti hemmetisti ja huueltiin että ”saisinko kahtua menyytä” ja ”onpa teillä hyvännäköinen meny”. 

Pelattiin ”en oo koskaan”-juomapeliä kunnes Nikke erehty sanomaan ettei se oo koskaan pelehtiny israelilaisen kans, ja Santeri otti sen loukkauksena häntä kohtaan koska hän oli juuri ollut kaks viikkua sitte Israelisa. Peli jouvuttiin lopettammaan siihen. Lopulta Santeri meni kotia ja me mentiin johonki hirviään paviljonki-tyyliseen baariin josa nainen laulaa ja masentuneen näköset yksinäiset miehet nuokkuu tuoleilla. Me tuotiin tietenki äksöniä paikkaan ja mentiin tanssimaan, paikasa työskentelevät tytöt tuli myös meijän kans tanssimaan halal-tanssia. Toivottiin myös tietenki Abbaa ja tanssittiin sen tahtiin.

Aamulla ei sitte ehitty palijo nähtävyyksiä kahtelemmaan ku aamiaisellaki meijän tarijoilija (sama menytyyppi) oli aivan tavattoman hijas. Ajelltiin takasin lumisia teitä ja pysähyttiin josaki kaupungisa. Santeri ja Erkki juoksi pitkin katuja ehtimäsä georgialaista viiniä ja sitte ne meni niin nopiaa meijän eellä että me kajotettiin ne näkyvistä. Nikellä meni hermo ja se soitti vihasen puhelun Santerille sillä aikaa ku minä olin ostamasa vettä kaupasta. Ne kyseli sitte että ai te menitte shoppailemmaan ja siinä tuli juttua kulttuurierroista, Nikke valitti että pitäs kommunikoija enemmän ja Erkki sano että kommunikointi on yliarvostettua ja että pitäs elekielestä lukia mikä on meininki. Sitte se alako väittämään että eurooppalaiset ei oo ystävällisiä niinku me ja Santeri myötäili, sanuen että tämän tojistaa se että me istuttiin autosa sillä aikaa ku he ottivat autosta kettinkiä pois eikä tultu seisoskelemaan viereen vaikkei oiskaan osattu auttaa, kuten turkkilaiset tekis. Sitte Erkki alako jo valittaan että kaikki eurooppalaiset on arogantteja, eivät koskaan voi ymmärtää Turkkia, Suomi on myös Länsi-Eurooppaa ja kolonialistimaihin verrattava maa koska se matkii näitä maita. Turkkihan siis ei ole koskaan väkivaltasesti vallottanu muita kansoja eikä yrittänyt matkia muita maita. Sannoin että koko Turkin tasavallan olemassaolo perustuu eurooppalaisiin malleihin. 

Sitte oliki jo ilimiriita käynnisä ja Erkki sano että vihhaa kaikkia eurooppalaisia ja hän kyllä tietää minkälaisia kaikki eurooppalaiset on koska hän on asunu muutaman kuukauven Ranskasa. Minun väitökseni siitä että Suomi ja Ranska ei oo sama asia meni kuuroille korville, ei kyllä me turkkilaiset ja välimerelliset kansat kuten italialaiset ollaan avuliaita toisin ku teijän ylimieliset, korkeintaan orientalistisesti Turkkia kahtovat kansalaisenne. Ja että miksi meijän maat ei auta Syyrian pakolaisia samalla mittakaavalla ku Turkki, selevä tojiste kansojemme ylimieliyyvestä. Eikä vain politikkojen vaan minä ja Nikke oltiin henkilökohtasesti vastuusa tästä, koska politiikka heijastaa kansalaisten asennetta. Lisäksi hän valitti että tullaan tänne jauhamaan ihimisoikeuksista, ja että hänellä ei ole koskaan ollut homona syrjintäkokemuksia Turkisa, mikä tojistaa että syryjintää ei täsä maasa ole. Sannoin että vaikka hän oiski ollu niin onnekas ja on lukenu maan parhaasa yliopistosa ja niin edelleen niin ei se tarkota ettei muilla voi olla tämmösiä kokemuksia. Ja sitte ne valitti vielä että vaikka he on lukeneet parhaasa yliopistosa niin Euroopasa he joutusivat siivuammaan tai muuhun paskatyöhön, toisin ku minä joka suomalaisena otettas välittömästä jos hakisin töitä esimerkikis Hollannista.

Kiista matku loppumatkan ja alloin ymmärtää miksi Santeri on vältelly Niken kotimaasa vierailua. Nikke sen sijjaan on viettäny koko vuojen intensiivisesti Turkkia opiskellen ja on hakenu harijottelluun Turkkiin pääasiallisesti Santerin takia, mutta silti täsä ollaan ylimielisiä paskiaisia jotka vaan auttaa muita sillon ku oma hyöty on kysseesä. Kamalaa rasistista suojatusta siis.

Riita saatiin sovittua jotenkuten ja Erkki myönteli että hän päästelee suusta asioita joita ei tarkota, mutta ei silti voi olla ajattelematta miten palijo he oikiasti on tuota mieltä meistä ja kaikista muista ”kolonialistieurooppalaisista”.

Käytiin tullesa vielä syömäsä yhesä Erdoganin vierailemasa ravintolasa ja gastronomiamatka saatiin päätökseen. Santeri vietiin lentokentälle ja me kysyttiin lähtiesä että misä sun laukku on. No ei sillä ollu, oli tullu pelekkä takki päällä Istanbulista. Kevyttä pakkausta siis. Jouvuttiin maksamaan ekstraa vanteista johin oli tullu pysyviä jäläkiä ketjusta, no hemmetti laittakaa talavirenkaat autoihin jos vuokraatte niitä superlumisella aluella. Me mentiin Erkin kanssa yhteen brittiläistyyliseen kahavilaan ja juotiin vielä yhet orgasmipirtelöt. Aamulla me lähettiin sitte kohti Ankaraa ja Istanbulia, eikä missattu lentua tällä kertaa vaikka juotiinki kahavit lentokentällä ennen lentua.

Macho macho babat

Joo en sitte ole jaksanu käyvä sielä ukkojen kuntosalilla koska se on niin p-stä. Se on semmonen tylsä paikka josa väännetään rautakankia ja katotaan ihtiä peilistä, ja niillä on airobikkiä kolome kertaa viikosa joista meikäläiselle ajankohtana on sopiva vaan yks, ja se on niin hemmetin ykstoikkosta että ei kiinnosta. Eli akkojen kuntosali josa väännetään 1 kg painoja on kuitenkin loppupelleisä tehokkaampi koska sinne tullee ainaki mentyä.

Turkisa on menny hermot monta kertaa, viimeksi eilen 11. tai 12. kerran polliisiasemalla ku ne ei taaskaan antanu mulle oleskeluluppaa, tällä kertaa siksi että en oo säästäny vuojen 2005 oleskeluluppaa ja ne alakovat siitä v-lemmaan. "Tää on niinku sulla ois yks auto mutta kolome eli rekisteriä sitä varten", yksi ukkoista marmatti. Terve vaan 2010-luvun teknologia. Yks paperilappu puuttuu ja koko luppaa ei voi antaa. Siis ne on vaan päättäneet että tälle henkilölle ei anneta oleskeluluppaa, koska joka kerta syy kieltämiseen on kaiken lisäksi eri. Olen mennyt sinne asianajajan kans, marssinu Turkin Erasmus-ohojelman johtajalle joka on soitellu virastoon, ja ens viikolla meen sinne näyttelijän kans joka ossaa lirkutella polliiseille, mutta lopputulos on aina sama: Tuu uuestaan ens viikolla. Tuu uuestaan huomena. Tuu uuestaan joka vitun päivä niin että oot käyny täälä usiammin ku töisä.

Anki oli viikonloppuna käymäsä 48 tuntia ja sinä aikana tänne tuli lumi. Nikke tuli myös ja me käytiin sen kans itsenäisyyspäivän juhulisa, jotka oli vähintäänki psykedeeliset suomeksi ja suomenruotsiksi laulavilla turkkilaisilla oopperalaulajilla. Yks niistä tuli vielä mulle lirkuttelemaan konsertin jäläkeen. Ruokaa ei juuri ollu joten meijän piti mehtästää karijalanpiirakoitten kans kiertävää tarijoilijjaa ja tyhyjentää aina viinilasi ennen ku tarijoilija tuli täyttämään laseja. Oltiin sitte hiprakasa ja hampaat sinisinä poseerattiin oopperalaulajien kans.

Lauantaina kierreltiin vanahan kaupungin osia, tinkailtiin käsitöitä tekeviem mummojen kans ja mentiin vielä laulamaan karaokea semmoseen sulettuun pehemustettuun koppiin. Laulettiin antaumuksella "Macho macho man" ja "What's love got to do with it" sekä muita kasarihittejä kunnes ääni oli kähiä. 

Sunnuntaiaamuna mentiin vielä hamamiin ja se on kyllä parasta mitä täsä maasa voi tehä, menen taas uuestaan ens viikolla. Nukkuin koko viikonloppuna 12 tuntia joten väsymys on ollu sen mukasta.

Huomena lähetään Mustamerelle Niken kans, Niken poikakaveri Santeri tullee peräsä ja Erkki tavataan sitte perillä. Sinne oliki sopivasti tullu lunta tännään joten autonvuokraus vaihtuu suksivuokraan.

Tännään on luvasa Baba Zulan ja Brenna McCrimmonin konsertti, jo toinen Zulan konsertti Ankarasa jonka nään mutta se on turkkilaisen mussiikin parhaimmistua.

Lihasten ja kielen reenausta

Vaihoin kuntosalia, lopetin akkojen kuntosalilla ja alotin ukkoille tarkotetulla salilla. Ja eron kyllä huomaa! No sielä pittää tuijotella ihtiä peilistä eikä Beyonceta videolta, ja porukka on mukavempaa ja sosiaalisempaa akkojen kuntosalilla. Mutta täälä ohojaaja ei röökaa ennen tuntia ja joutuu oikiasti tekemään jotaki. Jalat vaan tärisi jumpatesa, ku ei oo oikiasti teheny mittään muuta ku vähä heilutellu käsiä muutamaan kuukauteen.

Kolome kuukautta turkkilaisella akkojen salilla ja tuloksena levinny perse ja onebakki. Täälä oikiasti yritettään tehä naisista passiivisia ja niin heikkoja että ne tosiaan tarvii jonku äijän sen säilykepurkin aukasemiseksi. Mutta toisaalta tommoselle hikiselle salille menon kynnys on huomattavasti korkiampi ku rennolle salille josa vähä vejellään pilatesta ja jutellaan puolet ajasta.

Huomena menen töitten puolesta naisten oikeuksien seminaariin (en tule älyämmään mittään joten turha kysyä briiffausta) ja illalla on vielä toinen luento naisiin kohistuvasta väkivallasta. Ens viikolla meen Istanbulliin johonki YK:n transihimisten asunto-ongelmia koskevaan tappaamisseen (jos ymmärsin asian oikein). Kai ne luottaa mun kielitaitoihin sen verran että jos eivät ite pysty menemään niin laittavat mut, koska vaikka meijän turkkilaiset harijottelijat ehkä tajuaiski turkkilaisista luennoista jottain niin niitten englannintaito on meikäläisenki turkkia surkiampi. Eli olen yksi harvoista jotka pystyy jotenkuten molemmilla kielillä kommunikoimaan. Lisäksi oon kirijottanu töisä raportteja joisa heijaan Ruotsia, koska sieltä vaan löytyy aika monet parhaat esimerkit miten tasa-arvua voi totteuttaa. Suomi valitettavasti ei oo läheskään ykkössijalla mitä tullee LHBT-oikeuksiin.

Jennyn uus albumi on huomattavasti parempi ku pari ejellistä:



Ps. jos Jenny Wilson muuten kiinnostaa niin sitä käsittelevä dokkari löytyy täältä: http://www.svtplay.se/video/1586316/en-film-om-jenny-wilson

Onko heterous valinta?

 Kahtokaa tämä dokumentti:

Jos ihimisille pakotettaan heteroutta koko elämä ja jankutettaan että se on ainua normaali seksuaalisuuen muoto ja niitten homoutta kriminalisoijaan ja pijetään sairautena ja sen taki kijutettaan, vangitaan ja tapetaan ihimisiä ja niille kerrotaan että  ne joutuu helevettiin ja niitä "korijausraiskataan" ja niiten perhe hylykää ne ja niille ei anneta asuntua, työpaikkaa eikä henkilöllisyystojistusta ja ne siitä huolimatta päätyy elämään homona niin miksi sitte kysytään että onko hommous valinta, miksei kysytä onko heterous kenenkään tojellinen valinta ku sitä pusketaan niin monesa paikasa ainuana oikeana vaihtoehtona ettei moni ees tajua sen olevan vaihtoehto. Hetero monogaaminen koko elämän kestävä suhe, moniko pystyy tämän ideaalin täyttämään. Kuka on tojellinen vähemmistö?

Riittää homopaasaus tälle iltaa. Mutta vain tälle iltaa, koska siitä on tulosa ammattitauti.

Lääke talavi(syys)vitutukseen

Jos vituttaa ja pää tuntuu toimivan yhtä hyvin ku turkkilainen byrokratia niin jälleen kerran on tojettava että samat vanahat neuvot toimii.

1. Mene lenkille tai urheile muulla tavalla.

2. Mene suihkuun tai jos mahollista saunaan.

3. Syö. Verkkarit allaalla vituttaa.

4. Nuku tarpeeksi.

5. Puhu.

Jos tilanne on paha kuuntele Celia Cruzia tai mitä tahansa latinua ja kato jakso Tyttökultia, mutta älä jämähä ruuvun ääreen. Tietokonneella istuminen johtaa välttämättä vitutukseen. Vältä turkkilaista perinnemussiikkia ja Breaking Badia. Älä juo alkoholia ku korkeintaan lasillinen (viiniä, ei pirtua).

Viikonloppu meni taas äkkiä ranskankurssin ja Kardes Türkülerin konsertin kans. Viikolla oltiin tappaamasa iranilaisia homo- ja transpakolaisia, tutustuin viimenki iranilaisiin lepakkoihin, check! Oli kyllä antava työreissu, kerranki.

Tietokone ei taas anna linkittää mittään tähän mutta kuten sanottu tietokonneella istuminen johtaa välttämättä vitutukseen. Tätä asiaa ei voi tarpeeksi painottaa.

Turkkilainen ruoka

Katrin blogin innoittamana alloin miettimään turkkilaista jugurttikulttuuria. Väittävät ainaki että jugurtti on täältä peräsin ja voi olla koska sitä on joka paikka pullollaan ja turkkilainen jugurtti vaan on meid in hevön. Sitä voi syyvä joka aterialla ja joka ikisen ruuan kans, tännäänki oon vetäny sitä aamusta asti ja kahtoin että jääkaapisa on noin kuus litraa jugurttia, ku kämppiksen äiti oli antanu omatekosta ja sitte molemmat oli vielä ostanu kaupasta paketin. Oon aivan riippuvainen ko. tuotteesta enkä seleviä muisakaan maisa iliman jugurttia.

 Ja jos ne pakkauskoot on muka liian isoja Suomesa niin täälä pieni pakkaus on semmoset vähintään pari litraa. (Maksaa kyllä saman verran ku yks tai kaks yksittäispakattua jugurttia Suomesa). Ja rasvaa tietenki on tarpeeseen saakka, täälä ku ei kevyttuotteita ylipäänsä tunneta. Monet akat tekkee kotona ommaa jugurttia mikä on ihan saamarin hyvvää. Siitä voi myös tehä ruokajuomaksia ayrania ku vaan sekottaa siihen vähä vettä ja suolaa.

Täälä ei ylipäänsä yksittäispakata tuotteita niin palijo, paitsi ulukomaalaisia jugurtteja ja kaakaota! Siis jauhekaakauta ei löyvy mistään paketteina vaan vaan yksittäispakattuna. Pavutki pittää ite liotella koska niitä ei purkeisa juuri löyvy. Ja pakastealtailla en palijo pyöri koska sielä on vaan jäätelöitä ja kebabbeja, kasviksia löytyy tuoreena vuojen ympäri. Oon vasta nyt älynny miten tajuttomat määrät teollisia pakastekasviksia pohojoismaisa joutuu käyttämään. En esimerkiksi ollu juuri käsitelly tuoretta pinnaattia tai persilijaa ennen tänne tulua. Tomaattimurskaa ei myyvä purkeisa vaan tommaatit pittää pilikkua ite, mikä on ihan tehtävisä koska tommaatit on halapoja ku vesi. On ihan sairasta että pohojoismaisa tehtaan ja teollisen prosessin kautta kehitetyt tommaattimurskat on halavempia ku tommaattien ostaminen. Tai että tuoreet yrtit maksaa kaupasa niin palijo että ne on luksustuote, monet ihimiset ei varmaan oo Suomesa ees syöny tuoretta minttua tai ostanu irtomaapähkinöitä/pinjansiemeniä joisa on vielä koko kuori päällä.

Vielä pittää selevittää miten vihireistä pavvuista ja okrasta saa syömäkeleposta ruokaa. Täälä on myös hedelmiä joita en oo pohojoismaisa nähäny, yks niistä on semmonen kanelille maistuva omenan ja päärynän välimuotonen valakonen hedelmä jonka nimiä en nyt muista.

Varsinki kasvissyöjänä voi ruuanlaitto olla haasteellista, vaikkaki tuoreitten kasvisten löytyminen on fantastista. Ruuanlaitto kestää koska kaikki raaka-aineet on käsittelemättömiä ja soijatuotteet ja kornit puuttuu. Jossain vaiheesa ne pavut ja munakoisotki alakaa ottamaan aivoon. Valamispakattuja ruokia ja eineksiä ei oo, huomasin tämän ku unohin ottaa ruokaa töihin ja jouvuin sitte jyrsimään täytettyä leipää koska kepappikaan ei innostanu.

 Kasvisruokaa ei kaikista ravintoloista löyvy, vaikka on kyllä muutamia helemiä kuten cığköften eli raakojen lihapullien lihaton versio joka on tehty bulgurista ja tommaattisoosista. Toinen hyvä ja halapa lihaton ruoka on kumpir eli uuniperuna jonka voi valita myös lihattomilla täytteillä. Raki-illallisella syötävät mezet on myös ihan hyviä soosseja joita voi tehä itekki, esimerkiksi paahetuista munakoisoista tehtävä munakoisosoossi. Ah! Mutta jos haluaa terveellistä kasvisruokaa niin ne ruuat täytyy kyllä pääasiallisesti tehä ite.

Haftanin sonu eli viikonloppua

Eilen olis ollu Mitän 31. syntymäpäivä mutta koska se on kuolla kupsahtanut se tullee pysymään 3-kymppisenä ikkuisesti. Koska kuitenki sen suosikkipändi tuli kaupunkiin menin kahtomaan. Piti mennä kirgisialaisen kaverin kans mutta se sitte perruutti tuntia ennen konserttia. Olin ostanu lipukki ja jouvuin sitte menemään yksin. V-tti ja meinasin vaan antaa liput jollekki vastaantulijalle, en oo muutenkaan pystyny kuuntelemmaan ko. pändiä viimeseen parriin vuoteen.

Join kalijaa ennen konserttia ja siihen tuli heti joku tyyppi kysymään haluanko istua niitten pöytään. Menin koska halusin päästä ylimääräsestä lipusta erroon. Ne oli jottain tyyppejä Antaliasta eivätkä olleet menosa konserttiin mutta päättivät lähtiä mukkaan koska minäki olin menosa. Ne oli paikallisia Pabloja eli hukkasivat kuulemma tavaransa koko ajan, vähä pelotti ku toinen tyyppi aiko viijä mun takin säilöön että löytyykö sitä ennään. Annoin lipun toiselle ilimaseksi mutta se osti mulle kalijaa vastineeksi.

Konsertti oli yllättävän hyvä, bändi on parempi livenä ku levyllä eikä niin masentava ku ootin. Pätkempi tyypeisä kyllä yritti pijellä mua käjestä koko ajan mutta torijuin sen diskreetisti. Tunsin ihteni turkkilaiseksi pelekästään turkkilaisista koostuvasa ylleisösä mutta samalla myös ulukopuoliseksi koska kaikki muuta laulo mukana ja tiesivät mistä kaikki koverbiisitki oli kotosin. 

Tauvolla mentiin vielä terassipuolelle ja juteltiin jonku mimmin kans joka ihastu minnuun koska minä saarnasin feminismistä ja naisten huonosta tilanteesta Turkisa (olin juuri viettäny työpäivän lukien teiniäitiraportteja ja kuunnellen vieresä tarinaa 12.5-vuotiaana setänsä raiskaamasta tytöstä joka tuli raskaaksi ja oli nyt 15-vuotiaana kolomevuotisen lapsen äiti sekä uutista siitä miten tähän asti naisministerit, kaikki 4%, ei saa käyttää ees housuja töisä). Äijät oli ääliöitä ja esitti mielipitteitä kuten että kaikki arabit on vähä "semmosia" ja että me turkkilaiset ollaanki geneettisesti lähempänä kreikkalaisia koska olemme enemmän sivistyneitä. Ja että Iran on sivistyneempi ku arabimaat. Joo mieluummin muuttasin kuitenki Lipanonniin ku Iraniin. Kyssyin että ootteko ees käyneet arabimaisa. Ei luonnollisesti olleet. Kurdeista tuli myös jotaki ikäviä mielipitteitä, koska eivät tunteneet yhtään kurdia ja nostimme mimmin kanssa älämölön.

Mimmiki tuli sitte konserttiin joten olin houkutellu paikalle jo aika lössin, ja sitte se yritti kilipaa pätkän kans ottaa mua käjestä ja tanssitti mua, ja juoksi adhd:na pitkin salia. Siihen tuli sitte vielä tämän mimminki joku kaveri iskemään mua. Menua ja meininkiä ainaki piisasi. Pätkä vielä yritti saatella mua kottiin mutta jouvuin tokasemmaan sille tarpeeksi epäystävällisesti että joo löyvän itekki. Minut saatteli kotia sitte kojiton piski joka tuotti vähemmän vaivaa ku ihimisseura.

Onneksi jouvuin menemään kotia suhtkot aikasin koska tännään alako ranskankurssi aamulla. Kämppis ja sen poikakaveri meinasivat jo soitella mulle huolestuneina kuin teinilapsen vanahemmat että "millon tuut kotia, sulla on huomena koulupäivä". Ne lähtivät tännään sisaren häihin joten olen sentään yksin talonvaltiaana.

Ranskankurssi oli yllättävän luppaava tai väsyneesä tilasa mua jakso naurattaa opettajan puujalakavitsit. Jouvuin tasuani alemmalle tasolle mikä on ihan hyvä koska mulla on kyllä päässy peruskieliopit ja -sanat unohtummaan. Tästä lähtien on sitte kaikki viikonloput kiinni oppituntien takia.

Perijantaipositiivisuutta

En oo teheny töisä koko viikolla mittään. Mennee hermo, mutta ens viikolla sentään pääsen tappaamaan pakolaisia parisa eri kaupungisa.

Puolet ajasta täälä olo ottaa aivoon, puolet ajasta se on ihan ok. Hyviä puolia täälä asumisesa on mm. että

- on halapaa asua, vuokra ei päätä huimaa vaikka asun keskustasa
- ruoka on halapaa: kävin eilen mielestäni poikkeuksellisen kalliilla ruokaostoksilla joitten arvo oli noin 10 eurua
- tuoreita kasviksia ja hejelmiä saa ympäri vuojen ja ne maistuuki jollekki
- ei tarvi käyttää julukisia kulukuneuvoja paitsi sillon ku mennee polliisiasemalle (eli keskimäärin kaks kertaa viikosa)
- saa nukkua pitkään eli yheksään joka aamu (tosin viikonloppunaki täytyy herätä siihen aikaan huomisesta ranskankurssista lähtien)
- turkkia tullee harijoteltua: puhun pelekästään turkkia sekä töisä että kotona (tosin en huomaa sen kyllä  kehittynneen yhtään)
- on aikaa kuntoilulle (tosin se laatu ja teho on eri asia)
- ei tarvi käyttää toppatakkia (paitsi joskus sisällä iltasin koska sisällä on yhtä kylymä ku ulukona)
- kämppäkaveri on rento ja sen kans ei tarvi riijellä vaikka ei ois tiskannukkaan aamulla tiskejään
- täälä on himoleipomoita ja ne on auki sunnuntaisinki
- täälä on suhtkot hyviä (turkkilaisia) konsertteja ussein ja ne ei oo jumalattoman kalliita
- tullee pimiä myöhemmin ku pohojois-euroopasa (tosin silti jumalattoman aikasin) ja aamulla on vielä valosaa ku herrää

Siinäpä ne tais ollakki, huonoja puolia tullee listattua liikaakin joten jätän ne tällä kertaa.

Loma ja takas arkeen

Käytiin Kyproksella ja en jaksa siitä matkasta yksityiskohtasesti selittää. Mennessä ei tietty ollaanko menosa uuteen maahan teknisesti joten Nikke kysy passitarkastuksesa "Anteeksi mutta onko tämä Turkki?" johon virkailija tokasi tylysti "Ei, tämä on Kyproksen turkkilainen tasavalta." Eli mentiin sitte vahingosa ulukomaille ja koska olin pelänny sakkoja viisumiajan ylittämisestä mutta oltiinki jo ulukomailla voitiin siis mennä myös saaren eteläpuolelle. Käytännösä pohonen on niinku Turkki ja etelä niinku Kreikka. 

Oltiin rannoilla molemmilla puolilla ja liftattiin sekä tutustuttiin baareihin. Käytiin myös maailiman toiseksi pahimmasa turistirysäsä (pahin on kuulemma joku musta-aukko Iso-Britanniasa) ja melekeen ajjauvuttiin riitaan pari kertaa koska mua ärsytti Niken idealismi ja sitä ärsytti mun negatiivinen asenne. Viimesenä iltana vielä missattiin lento koska oltiin luultu että 00.05 lauantaina tarkottaa perijantain ja lauantain välistä yötä ja niin saatiin vielä pari ekstrapäivää lommaan ja isompi lommo lompakkoon.

Töisä en oo teheny mittään. Tännään kävin kahavilla hollanti-instituutisa ja koitin keksiä jottain projektia niitten kans. Meijän työpaikalla ei kai oikeen tajuta mitä hyötyä musta ois sielä, vaikka oonki jo onnistunu melekeen onkimaan niille aika ison stipendin Suomen suurlähetystöstä. Tännään autoin myös kollegaa ymmärtämmään Englannin viisumihakemusta, kaikilla on aika huono englannintaito toimistosa eikä sitä kieltä muutenkaan täälä oikeen arvosteta. Ku ulukomaille meno on kuitenki helevetinmoinen byrokratiaprosessi ja vaatii suhteita tai rahhaa niin miksi vaivautua.

Uhuriloma alakaa

Huomena yhistettään ulukomaanmatka ja maan rajojen sisällä jääminen. Päätettiin viime hetkellä Niken kans mennä Kyprokselle koska sielä on vielä lämmin sää (30 astetta) ja saatiin suhtkot halavat lennot huolimatta siitä että kaikki pallaa kotikonnuilleen teurastusloman kunniaksi. Niken poikakaveri mennee Tunisiaan mutta meikäläinen ei saa poistua maasta oleskeluluvan puuttumisen ja viisumin umpeenmenon vuoksi ja Nikellä ei oo palijo rahhaa. Meillä ei kyllä oo yöpaikkaa muuta ku ensimmäiseksi yöksi mutta sielähän on niin lämmin että voi nukkua vaikka ulukona.

Nikke oli myös täälä viime viikonloppuna ja me osallistuttiin hollantilaisen järijestön Turkki-aiheiseen kurssiin. Sielä luotiin suhteita ja me esitettiin meijän elokuva. Järijestö innostu myös tekemään yhteistyötä meijän Homojärijestön kans ja pyysi mua pitämään luennon. Ajatus hirvitti mutta tiistaina jouvuin pitämään queer-aiheista luentua TURKIKSI, kerroin puoliksi improvisoijen Euroopan HLBT-historiasta Justin Bieber t-paijasa ja jokku ylleisösä vaan hohotti ku yritin sönkätä jotaki. Koska meikäläisen kielitaito ei vaan riitä jonku akatemisin luennon pitämisseen ja täkäläisethän ei vieraita kieliä hallihte. Miksi pitäs ku kaikki kielet poloveutuu turkista, joka on maailiman tärkein kieli. Suomiki on joittenki oppikirijojen mukkaan vaan turkin murre ja kaikkien ensimmäinen reaktio minun suomalaisuuteen on "ai no sittehän sulle onki tää turkki heleppua". Jeps.

Aamulla kohti Istanbulia linija-autolla, tämähän mennee jo ruttiinilla ku kolomatta kertaa tänä kesänä menen sinne. (Niin täälähän on vielä sää jota voijaan laskia suomalaisittain kesäksi)

Voihan q, w ja x

Joo on ollu tännään taas turhautumisia. Tulin eilen Istanbulista ja v-tti tulla tähän tylsään kaupunkiin josa kaikki pukkeutuu mustaan ja harmaaseen, miehillä kravatti naisilla pitkä tukka. Istanbulisa voi olla (joskus) toisinkipäin ja lävistetyt rastapäät rikkoo sen mielikuvan että kaikki turkkilaiset näyttää samalta niinku kiinalaiset.

Istanbulisa käytiin jopa uimasa saarella joka on vaan tunnin matkan päästä kaupungista. Vesi oli lämpimämpää ku keskikesällä Suomesa, sanomattaki selevää. Turkkilainen tärisi silti ja yritti puoli tuntia tulla vetteen. Vietettiin myös korealaisen läksiäisiä ja tehtiin piknikki ulukona, turkkilainen teki "prinsessamajan" (ja tyyppi on vielä kaappihomo) ja sitte ympäröitiin paikka kynttilöillä ja lähetettiin luontoatuhuavia lyhtyjä ilimaan joisa luki "auf wiedersehen" ja muita klisseitä. Juotiin Finlandia-vodkaa ja tanssittiin Niken kans Aban tahtiin niin että kaappihomua hävetti.

Tännään menin sitte taas töihin ja koska mun ohojaaja on menny Amerikkaan ite tekemään harijottelua niin mulla ei oo mittäänn hommaa. Istun sielä surffaillen ja kahavia juuen. Kukkaan ei välitä mitä minä teen ja kukkaan ei ees vaivautunu ilimottamaan että toimistoon tullee joukko saksalaisia, kukkaan ei kertonu mitä varten. Oisi etes voinu ossaanottaa kokkoukseen ja voinu jopa kommunikoija tyyppien kans, mutta ei, eihän tämmönen harijottelija kuitenkaan mittään tajua. Muut maisteriohojelmasa eri puolilla maailimaa harijottelua tekevät vaan hehkuttaa miten mahtavia ja vastuutavaativia tehtäviä ne saa ja miten antava niitten harijottelu on.

Ajattelin perijantaina mennä tänne tulevan Niken kans Hollanti-instituutin konferenssiin ja mun pittää pittää joku esitelmä sielä, joten valamistelin sitte sitä töisä töittenteon sijjaan.

Sitte ku luin vielä taas vähä lissää Turkin ja Puolan ihimisoikeuspolitiikasta alako v-ttaa vielä enemmän. Ainua asia mitä islamipuolue osas tehä viime viikon "demokratiapaketisa" akkojen ja homojen oikeuksien etteen on se että akat saa nyt pittää rättiä pääsä valtion virastoisaki. Jee jee mikä vappaus, kohta sitä varmaan suositellaan kaikille ja seuraavaksi pakotettaan kaikkien päähän. Kurdeille sentään taattiin vähä rajotettuja oikeuksia, kuten esimerkiksi että rikkaat kurdit voi mennä (islamilaiseen) yksityiskouluun ja opiskella sielä ommaa kieltään ensimmäistä kertaa Turkin historiasa.

Sitte menin vielä kuntosalille koska sieltä ei voi jäähä huomaamatta pois ja tietenkään taas pilatestuntia ei ollu ossaaottajien määrästä johtuen (yksi kappale). V-tti ja marssin sanomaan että onko teillä ylipäätään koskaan mittään tunteja. Maksan kuitenki enemmän salista ku Ruotsisa mikä on turkkilaisittain palijo, tosin sali on täälä luksus- eikä massatuote kuten Ruotsisa. Ne anto sitte mulle personal trainerin ja lupas että se jumppauttaa mua aina ku tulen. Ei ihan yhtä hauskaa ku ryhymätunnit mutta ainakin hyvännäkösiä trainereita on ilo katella, suurempi ilo ku kuntosalin telekkarisa jatkuvasti pyörivät Beyoncéen videot.

Miksi perse leviää Turkissa

Oon taas tutustunu turkkilaisiin kuntosalleihin ja ne on kyllä erilaisia ku ruotsalaiset.

En meinannu löytää muita kuntosaleja ku rautakankia sisältäviä kolokkoja paikkoja joten menin sitte periaatteittani vastaan vain naisille tarkotetulle salille. Se on tosi pieni ja sielä on töisä kolome naista ja sielä treena noin viis naista.

Ensimmäisellä kerralla ku menin sinne niin kävelin salliin josa lihavalle naiselle annettiin selluliittihierontaa. Rehevästi höhöttävä nainen polttaa röökiä parvekkeella ennen ku vettää pilatestunnin. Niinku ulukona olevien saasteitten määrä ei ois riittävä ennenaikasen kuoleman aiheuttaja. 

Ei se röökinesto kyllä estä tuntien pitämistä koska ne ei oo läheskään sitä luokkaa ku suomalaisten tai ruotsalaisten pumppituntien ohojelmat joisa mummotki vettää hauisliikkeitä 15-kilosilla painoilla. Täälä käytetään 1-1,5 kilon painoja ja ku otin kahen kilon painot niin ohojaaja kysy että oletko nyt ihan varma. Niillä tehhään sitte muutama liike ja sitte venytellään. Jeps. Turkkilaiset puhisee että huh ei jaksa enempää. Siinä misä ruotsalaisella salilla tullee aina ihan järkyttävä alemmuuskompleksi härkäjuoksuja harrastavien 75-vuotiaitten vieresä turkkilasella salilla tuntee ihtensä superurheilijaksi eikä ees kehtaa näyttää että oisinpa jaksanu vielä 10 kertaa enemmän ku toiset huohottaa kuoleman kielisä.

Kaikki salillakävijät tunnetaan nimiltä ja joka kerta kysellään mitä kuuluu, ei tarvi salikortteja näytellä. Jos ei tuu muutamaan päivään niin kysellään että misä olit. Pohojoismainen anonyymiys antaa ainaki mahollisuuen skipata treenaus jos ei huvita tai härkäjuoksijamummoalemmuuskompleksi käy ylivoimaseksi.

 Tunti alakaa jos salille tulijoilla riittää kiinnostusta, jos muita ei ilimesty paikalle niin yksi ohojaajista antaa personal trainingia. Personal trainerit on hyvännäkösiä eikä kariju päin naamaa niinku ruotsalaiset airopikohojaajat.

Salilla on myös kuntosali josa on kävelymattoja joista puolet on rikki. Telekkarista näkkyy Beyoncen ja Britneyn videoita ja voi sitte verrata ommaa persiitä peilistä niitten persiisiin, ei oo ihan sama tojellisuus molemmisa. 

Jotta saisin etes vähä hikiä pintaan oon käyny urheiluarreenalla juoksemasa, se on ihan tuosa lähellä. Sielä saa ainaki juosta niin että vässyy ja sielä on ihtiä kovakuntosempia maratooniharrastajia, tosin suurin osa on sunnuntailenkkeilijäluokkaa. Se on valaistu iltayhteentoista asti joten ei voi ainakaan käyttää tekosyytä että se meni jo kiinni. Autolla ajetaan sinnekki tietenki, eikä täälä kieltämättä houkuta käveleskellä tien varsilla ku kävelyteitä ei juuri oo, pyöräteitä tasan nolla ja ne vähäsetki kävelytiet on tosi epämukavia täynnä kuoppia, pykäliä ja keskellä tietä tollistelevia ihimisiä ja autoja jotka ajjaa pitkin kävelykatuaki vähä väliä. Mutta toisaalta täälä on vieläki semmoset 25 astetta päiväsaikaan, päivät ei pimene koskaan niinku pohojoismaisa ja tämän viimesen kuukauven aikana täälä on satanu 0 kertaa, joten sää ei ainakaan estä urheiluharrastelua.

T'ähän ku lisätään vielä semmoset tekijät ku että Turkista saa vain ranskanleipää ja sokerirasvatökötyksiä pusketaan joka paikasa, kokis on normaali ruokajuoma, sokeri juuaan teen kera ja vieraillesa jokkainen pakotettaan syömään kokonainen elukka, kulho ölijyynupotettua riisiä ja sen jäläkeen vielä kilo baklavaa niin onko kumma että on vähä epätervettä porukkaa täälä. Kaikki näyttääki niin ikästään vanahemmilta, eikä semmonen 45-tuntinen työviikko (miehille, naiset kököttää kotona ja tekkee koko päivän ruokaa) ja auton kans ruuhkasa kykkiminen varmaan auta asiaa. Onneksi meillä töisä tarijoillaan vaan kasvisruokaa (niin meillä siis yks laittaa töisä ruokaa joka päivä koko porukalle!) ja harijottelijana saan mennä töihin siinä kymmenen-puoli yhentoista maisa joten aamulla kerkiä(is) ihan hyvin lenkille.

Intensiivistä viikonloppu- ja viikko-ohojelmaa

No sen oleskeluluvan sain sitte ku soitin Erasmus-asioitten päällikölle, joka teki yhen puhelinsoiton polliisille. Seuraavana päivänä sain kävellä jono ohi ja mennä polliisipäällikön tykö, joka käski antaa mulle oleskeluluvan, tosin kysy ensin että onko tämmönen järijestö muka olemasa ja allahallahteli siihen ku sannoin että on.

Tällä viikolla oon lukenu raportteja Turkin tilanteesta ja aika järkyttävvää minkälaisia asioita täälä tapahtuu, varsinki Itä-Turkisa. Ihimisiä kunniamurhataan siksi että ne ei oo neitsyitä tai joku on raiskannu ne ja näin vieny suvun miesten kunnian, tai siksi että ne on homoja, ja sitte ku ne mennee polliisille ilimottammaan niin polliisiki kijuttaa ja raiskaa ne. Eikä oo minkäänlaista turvajärijestelmää esimerkiksi väkivallan uhurien suojelemiseksi jos ei asu suurkaupungisa ja oo rikas.

Viikonloppuna olin asianajajien konferenssisa eli siis viikonloppunaki töisä. Oli kyllä ihan mielenkiintosta vaikka lakikielellä tapahtuvia konferensseja turkiksi sunnuntaiaamuna pystyy seuraamaan vaan 15 minnuuttia ennen ku nukahtaa.

Olin myös Omer Khayyam-runoillasa josa luettiin ko. persialaisen runnoilijan runoja omalla kielellä. Vein sinne suomalaisia käännöksiä ja luin niitä turkkilais-iranilaisen ylleisön eesä. Illan vetäjä bessernörtti ihastu niihin ja halus heti tietää mistä käännöksiä saa. Keskusteltiin myös pöyväsä punaviinin äärellä mm. energiapolitiikasta ja elämän tarkotuksesta. Osallistujana oli myös yks intialainen joka oli ajamasa moottoripyörällä Intiasta Eurooppaan ja takasin, ja minä soittelin heti Nikelle että voiko se mennä niille yöksi. Lähtiesä vielä yks tutunnäkönen tyyppi tuli mulle puhumaan ja esitteli kuvia joisa minä olin mukana. Ne oli otettu 2008 ku tyyppi surffasi mun tykönä Tukholmasa, sen ensimmäinen sohovasurffauskokemus ja jäi kai koukkuun. Niihin aikoihin en vielä puhunu turkkia. En ees muistanu tyypin nimiä mutta sille se oli kai unohtumaton kokemus.

Polliisilla asioimasa.

Jakso numero nelijä ulukomaalaisvirastosa ei menny sen häävimmin ku eellisetkään. Menin sinne aamulla kaheksalta ja jono oli aivan uskomaton, ulos asti vaikka kuinka pitkästi. Ensin jonotettiin turvallisuustarkastusta (kukapa EI haluais pommittaa turkkilaista polliisiasemaa kerran sielä asioituaan), sitte jonotusnumerua ja sitte alettiin se varsinainen jonottaminen. 

Polliisiaseman sisälle on rakennettu toinen talo, luultavasti joku päätti että se on kannattavampaa asua sielä ku käytännösä sielä joutuu kuitenki asumaan. Siinä talosa myyään kahavia ja piirakoita. Sielä on myös yksi kappale sähköpistoketta. Istuin sielä sitte ja yritin työskennellä mun Iran-videon kans ja vähä väliä piti käyvä kahtomasa miten jono ejistyy. Puolen päivän aikaan kävin tuttuun tappaan kauppakeskuksesa lounaalla. Kello kahen jäläkeen pääsin jo asioimaan. Ensin mulle sanottiin että pitäs olla opettajien kirijottamat tojistukset turkiksi. Sitte sanottiin etten voi ees saaha harijottelua varten opiskelijaviisumia vaan mun pittää anua turistiviisumiin jatkua. Toiselle tiskille jonon ohi ettuillen, sielä sanottiin että mene ja puhu Herra Hänen Korkeutensa-komissaarille. Menin ja sielä oli joku akka mannaamasa jottain saajen komissaarin pahalle tuulelle justiin ennen meikäläisen vierailua. Komissaari kahto sitte mun papereita ja näki että kysseesä on lhtb-järijestö. Se sano ettei tämmöseen järijestöön voi saaha viisumia ja että mun pitäs olla valtion rahottamasa järijestösä tai yliopistolla tekemäsä Erasmusta, ei kyllä vissiin pijä paikkaansa. Se sano sitte vielä että en voi saaha turistiviisumiin jatkua siksi että teen harijottelua ko. organisaatiosa. Että mun pitäs niinku lähtiä Turkista johonki, löytää uus harijottelu ja muuttaa toiseen maahan kahen viikon sisällä. Jes. Meiks mii laav the turkish poliis.

Raki lieventää henkistä tuskaa

Ohoh, tätä plokia on luettu jo kuustuhatta kertaa. Joku käy täälä stalakkaamasa.

Eilen oltiin viihteellä kämppiksen ja sen miesystävän kans. Mentiin rakiravintollaan ja syötiin mesejä niinku asiaan kuuluu. Ravintola oli juna-asemalla ja junat meni vierestä. Kukkaan muu ei kuitenkaan eksyny ravintollaan paitsi me ja kämppiksen kaverit joista yks oli viimesillään raskaana.

Oon käyny ny jo kolome kertaa ulukomaalaisasioitten polliisilla ja eilen oli kyllä kaikista hirvein kokemus. Menin sinne jo aamulla kaheksaksi ja ensimmäisenä näin ulos asti ulottuvan jonon. Se oli vuoronumeron jonotusjono. Sitä jonotettiin puoli tuntia ja sitte alako varsinainen jonotus. Ku meikäläisen numero viimein tuli joskus yhentoista maisa mulle sanottiin että tämä on iltapäivävuorojen numero. Siis piti tulla takasin iltapäivällä ja oottaa että numerot mennee loppuun ja sitte alakaa taas alusta kunnes minun numeron vuoro tullee. Kävin siinä välisä kauppakeskuksesa ja viestitin pomolle että en pääse töihin. Se sano että pijä vappaata. Sitte menin takasi kaks kertaa koska porukka oli lounastauolla ja jonotin taas, kirkuvien ipanoitten, iranilaisten pakolaisten ja opiskelijoitten seasa. Porukka alako olleen jo aika hermona iltapäivästä, ihteni mukkaanlukien. Ku meikäläisen vuoro viime tuli oli kello jo puoli viis, oli kuolemannäläkä ja vitutus aikamoinen. Ukko siinä tiskillä kahto mun papereita, kieltäyty uskomasta että minä puhun turkkia ja huuteli onko täälä englannintaitosia (ei TIETENKÄÄN henkilökunta kansainvälisten asioitten polliisilla puhu vieraita kieliä!) ja sitte mulle ilimotettiin että pittää taas hankkia yks tojistus lissää. Teki mieli vettää äijää turpaan, olin hyvin lähellä virkavaltaan kohistuvvaa väkivaltaa.

Menin kotia ja vitutti niin palijo että suostuin heti ku kämppis ehotti kännien vetämistä. Ja se oli oikeen mukava ilta, mentiin myös paikallisseen baariin ja sitte vielä kotia meille, yks tyyppi tuli myös ku sen kottiin ei ennää menny busseja ja keskusteltiin elokuvista ja ties mistä maailmaaparantavista filosofisista asioista, kuten siitä että suomalaisesa mytologiasa maailma synty linnun munasta (en tienny mikä on sotka turkiksi). Tännään ei sitte olla saatu aikaseksi muuta ku syyä aamiainen.

Ankarat oltavat

Eilen saatiin maistella turkkilaisia jo melekein perinteiseksi muojostuneita makuja eli kyynelkaasua. Meijän organsiaatio meni mielenosotukseen joka järijestettiin siksi että eellisiltana oli polliisin iskun takia kuollu joku parikymppinen. No polliisihan sinne sitte tuli monikymmenpäisen joukon kans ja alako heittää kyynelkaasupommeja. Meki juostiin minkä kerettiin mutta silti meni kaasua silimiin. Lähin vielä juoksemaan väärään suuntaan ja joku potki sitä pommia juuri meikäläisen puolelle katua. 

Näkö meni melekeen ja huimasi. Juoksin ensin johonki kahavilaan piiloon ja sitte vasta älysin että eihän siinä kahavilasa ole ovia eikä seiniä. Joten jatkoin matkaa ja kaasua meni lissää silimiin hengityssuojaimesta huolimatta ja sitte juoksin muitten pakenijoitten peräsä sisälle yhteen talloon. Oottelin sielä vähimpien kaasujen laskuja ja menin kotia. Keskusaukio josa mielenosotus ja iskut oli tapahtunu oli polliisien valtaama ja muuten tyhyjä, mutta kaasua leijaili sielä varmaan aamuun asti. Että kaikki viattomat ohikulukijatki sai sielä hengenhääsä yskiä ja nyyhkiä, eikä tämä nyt oo mikkään asiallinen tapa muutenkaan hajottaa mielenosotuksia. 

Oli aika pelottava juosta ku kuuli laukauksia, en tiiä tuliko ne muovikuulista joita polliisi myös ruukaa ampua ja jotka on niin "vaarattomia" että ne tappo juuri tämän eellisen nuorukaisen. Mutta täsä maasa ei oo oikeen demokraattista mahollisuutta vaikuttaa oikeuksiin ku niitä aivopestyjä ja lahajottuja muslimipuoluelaisia on liikaa, eikä mittään varteenotettavva puoletta oo sille vaihtoehtona. 

Ja tallous kasvaa joten monet ihimiset ei välitä vaikka tästä tulis uus Iran. Uskonnon nimisä voi uskovaisille syöttää mitä tahansa polliittista paskaa. Sanokaa minun sanoneen että uskonnot on vaan tehty sitä varten että hallihtijat vois hallita kansaa iliman fyysistä väkivaltaa, täsä tilanteesa tosin se tehuaa vaan niihin jotka uskoo ko. puolueen islamilaiseen vähemmistö- ja naisvastaseen propagandaan.

Ankarasa

Selevittiin lähes hengisä Iraninreissusta ja nyt oon muuttanu Ankaraan ja alottanu harijottelun. Laitan linkkiä Irani-bloggiin kunhan se saahaan ensin kirijotettua!

Perijantai-illan islamia

Koko päivän oon joutunu kököttämmään ja työskentelemään tietokonekurssin kans. Jouvuin tekemään blogia ja vaikka se vappaaehtosesti ei oo ongelma niin ku kurssille joutuu tekemään jostain webbisisällöistä blogia niin johan ottaa pannuun. Sitte sielä kurssilla niinku joka kurssilla on aina superpinkoja jotka kommentoi joka asiaan ja näyttävät omia nettisivujaan jotka on niin hiton täyvellisiä ettei kehtaa etes julukasta sielä yhtään mittään.

Jouvun myös viimestelemään Korraanikurssia, kaksi tehtävänantua pitäs vielä kirijottaa ennen maanantaita. Ja sitte jouvun vielä tekemään viimesen testin Iranisa (!) jos sieltä löytyy etes netti, tai vaihtoehtosesti uusintatenttiin. Mikäs sen parempaa ku tehä korraaniopintoja Iranisa...

Syyrialainen kaveri viestitti ja oli juhulimasa Taksimilla. Siis muslimit juhulii nytten ja meikäläinen joutuu istumaan kotona ja lukemaan jottain vitun Sri Lankalaisten homovastasia julistuksia. No ei kyllä sinänsä juhuliminen innostakaan, ettei sen puoleen.

Toissapäivänä oltiin The XX:n konsertisa muutaman sohovasurffaajan kans. Konsertti oli ok mutta alako tosiaan 3 tuntia myöhäsä mikä sinänsä pisti jo v-ttaan ku ei tienny joutuuko ajeleen taksilla Euroopasta Aasiaan. No jouvuin tavallaan, kimppataksilla tosin, joka makso alle kolome eurua. Tuli kauhia pääkipu ku join kolome olutta, vetteen sekotettuja vielä tojennäkösesti, siis ei sitä vaan ihiminen opi tätä vilijatonta juomavaliota.

Enkä päässy hamamiin tännään ku korealaiselle tuli menkat. Menen ehkä yksin ite, ei niitä naisia sinne saa. Ja niin muuten tuli taas tuhat viestiä epätoivosilta saittia deittipalstana käyttäviltä sohovasurffaajamiehiltä ku hain naispuolisia hamamkumppaneita. Ja loukkasin osan niistä verisesti ku meni hermot ja kirijotin että etkö ossaa lukia vaikka mun ilimotuksesa oli vaan kolome lausetta, joista kaksi sano isolla FEMALES. Turkkilaiset äijät ossaa ainaki loukkaantumisen taijon.

Rentouttavia hetkiä Istanbulisa

Sain Salamatkustajan blogista innostuksen lattailla äänikirijoja ja mennä lenkkeilemmään kuunnellen mp3:a. Latasinki Oksasen viimesimmän ruotsiksi ja lähin innolla kohti merenrantaa ku ilta läheni ja sää vähä lämpeni.

Mutta teoriasa hyvä idea ei aina toimi käytännösä. Sitä tajuaa miten järijetön melu Istanbulisa on koko ajan vasta ku yrittää a) kuunnella mp3-soitinta kaupungilla tai b) nukkua. Täsä vieresä on kaikenmaailiman vihanneskojuja ja ties mitä roinaa myyviä kauppoja joitten myyntitaktiikkaan kuuluu huuvella ohikulukijoille. Vaate- ja kännykkäkaupat myös jumputtaa järkyttävää teknua älyttömän isolla vollyymilla. Ihimiset myös puhhuu kovaäänisesti ja liikenne on ihan järijetön. Ja jos autojen moottorin ääni ei ota aivoon tarpeeksi niin jatkuvasti soivat autontorvet hoitaa homman loppuun, tööttäystä ku täälä harrastettaan kaikenlaisten tunteitten ilimasuun. Myös rannasa on kaikenmaailiman myyjiä ja huutelijoita, ja ihimisiä niin v-sti että on pakko kysseenallaistaa onko ehkäisyvälineet vielä löytäneet tiensä tälle mantereelle. Ja koko kaupungisa on vaan pari kävely- pyöräilytietä (en oo kyllä monta pyöräilijjää nähäny) ja ku viimen on päässy paikkaan josa melu on muutaman megahertsin vähempi niin sitte takkaa ajjaa yhtäkkiä polliisiauto tai -moottoripyörä keskellä pyörätietä tietenki. Rentouttava lenkkeillä aluella josa on enemmän porukkaa ko koko Islannisa yhteensä ja kävelykajulla enemmän autoliikennettä ku ko. maan pääteillä yhteensä.

Nikke ja poikakaveri lähti etelään lomalle ja olen täälä kahestaan ranskalaisen kämppiksen kans joka joutu jonku petoksen kohteeksi ja tililtä vietiin rahat. Nyt se pummailee multa rahhaa, juo mun ostaman veen ja varmaan ruuatki kaapista. Sitäpaitsi se polttaa sisällä tupakkaa ja käy  sytyttämäsä sitä kaasuhellasta justiin sillon ku minä kokkaan ruokaa. H-tin ärsyttävää. Pittää kahtua tarkaan kenen kämppäkavereiksi alan lähitulevaisuuvesa.

Opiskeluruttiineja

Istutaan opiskelemasa Niken kans kahaviloisa Katikyläsä. On tullu aika hyvin testattua kahaviloita näillä nurkilla koska kämpäsä sisällä on liian kuuma istua.

Homoviisikko lähtee huomena etelään lomalle ja minä vuokrasin niitten asunnon viikoksi koska halusin jäähä maailman parhaaseen kaupunkiin. Tarkotuksena on tehä Korraanikurssin tentti ja suorittaa kurssi loppuun ja jos aikaa jää yli niin käyvä Orhan Pamukin Vijattomuuen museosa ja meijän vieresä olevasa Baris Mancon museosa. Viikon päästä meijän viisumit on  (toivottavasti) valamiit ja sitte lähetään vähitellen kohti Ankaraa ja sieltä kohti itänaapuria.

Puoli maailimaa suunnitelmisa

Aamulla herättiin taas matkaamaan Aasian puolelle Iranin konsulaattiin anomaan viisumeita. Piti olla rätti pääsä ku sinne meni ja pitkät housut.

Ei tietty ees misä se on mutta vahingosa eksyttiin sen etteen, no tottakai 15 milijoonan asukkaan kaupungisa aina vahingosa löytää oikiaan paikkaan. Konsulaatti ei ollu mikään majesteettinen paikka vaan pieni rakennus joka oli täynnä ihimisiä. Tavattiin saksalais-etelä-afrikkalainen pari joka oli matkustanu Englannista maateitse ja matkalla Mongoliaan pikku-Fiatilla. Myös hollantilainen tyttö oli hakemasa Iranin viisumia vaikkei sillä ollu mittään hajua mitä viisumia varten tarvitaan eikä matkaseuraa. Aiko silti Pakistanniin ja Intiaan, vähä eppäilen miten Pakistanisa matkaaminen onnistuu yksinäisenä valakosena naisena.

Me jonotettiin ensin ja sitte huomattiin että numerolapun numerolla ei oo mittään merkitystä eikä luukun numero ees täsmänny ruujulla vilikkuvan numeron kans. Vähä englantia puhuva ukko sieltä löi meille kaavakkeet kouraan ja käski mennä kajun toiselle puolelle pankkiin maksamaan 50 eurua. Saatiin huomattavasti ejullisemmat viisumit ku saksalainen ja brittikansalainen, 100 ja 270 eurua. Juostiin pankkiin koska oli vaan tunti jälellä konsulaatin aukioloajasta ennen ku viikonloppu (torstai ja perijantai Iranisa) alakaa. Sielä huomattiin hyvin organisoituneina ihimisinä että meillä ei oo tarpeeksi liiroja joten Nikke juoksi hakemaan automaatista. Sitte minä huomasin että mullakaan ei oo riittävästi ja lyötiin siinä euroja liiran sekkaan. Juostiin takasi konsulaattiin puoli tuntia ennen aukioloaikaa, käveltiin numerolappujen ja jonojen ohi kuten kaikki muutki ja meijän luvattiin hakia viisumi päivää ennen ku lähetään matkaan.

Rätti pääsä on aika tukala olo ja jouvuttiin siinä uuvestaan puntaroimaan josko pitäski sitte suunnata matkaa enemmän Kaspianmerelle ku Shiraziin ja Etelä-Iraniin päin, koska sielä on nyt semmoset mukavat 42 astetta ja kymmenen lissää voi olla luvasa. Esfahanniin on kuitenki pakko päästä koska "kun on nähäny Esfahanin niin on nähäny puoli maailimaa" kuten paikalliset sannoo. Himopaikkoja Iranista löytyy vaikka millä mitalla, 5600 metriä korkeista vuorista 2500 kilometrin rannikkoon, aavikkoon, milijoonakaupunkeihin, mielettömiin moskeijoihin ja Silikkitien historiaan. Aika ironista että Iranisa myös keksitiin viini jota sielä tosiaan ei saa ennään luvallisesti juuva kiitos totalitäärisen Sharia-hallituksen.

Matkailua

Oon nyt täälä Istanbulisa johon tulin pari päivää sitte viettämään synttäreitä. Olin Izmirisä kolome viikkua ja se on aika jees ja turkkilaiseksi organisoitu kaupunki, vähä Istanbulin tyylinen mutta ei tietenkään sen veronen.

Istanbulliin tulin linija-autolla ja matka kesti kymmenen tuntia koska bussi hajos välillä. Olen täälä Niken ja sen poikakaverin kämpäsä. Synttäreitä vietin ensin rannalla Izmirisä ja virvokkeita nautiskellen parvekkeella, sitte täälä Istanbulisa raki-illallisella ja karaokebaarisa, josa laulettiin Amy Winehousea ja turkkilaisia kipaleita. Olo oli sitte aamulla ku 90-vuotiaalla ja jouvuin nukkumaan vertikaalisesa asennosa tuolilla pahhoinvoinnin vuoksi.

Tännään mentiin laivalla Eurooppaan ja pyörittiin vanahoilla huudeilla Cihangirisa. Yritettiin mennä kirijastoon opiskelemaan mutta koska se oli kiinni pääjyttiin nelijään eri kahavilaan, myös hollantilaisten kavereitten kans joista molemmat opiskellee turkkia.

Saatiin myös visahakemukset hyväksyttyä Iranin lähetystöstä joten pitkäaikanen haave sinne matkustamisesta junalla käy tojennäkösesti totteen.

Hikiä pukkaa Izmirisä

Nyt olen ollu Turkisa jo pari viikkua, enkä ole kerenny kirijotella mittään. Ensin olin viikon Krakovasa josa oli ihan huippua, sitte vietettiin kunnon rantaloma rannikolla ja nyt oon täälä Izmirisä, joka on ihan jees mutta ei tietenkään Istanbulinen veronen, ainakaan jos tullee vaan vierailemmaan. Perijantaina tullee onneksi Tepa käymään Saksasta joten saan vähä vaihtelua jyrmyn turkkilaiskämppiksen ja hilijasen saksalaiskämppiksen ja sen tyttöystävän kans. Täälä piti varsinaisesti asua kolome ihimistä mutta käytännösä täälä on aina koko ajan vähintään viis ku jonku kaveri hengailee tai tyttöystävä potkitaan päivän varotusajalla pihalle kämpästään koska tällä käy liian tiuhaan miesvieraita.

Ilima on ollu liianki kuuma joten yöllä ei voi nukkua. Ei auta vaikka ikkunat on sepposen selällään. Pittää nukkua alasti ja jos sen haluaa tehä niin sitte ei voi jättää ovia auki viiman käytäväksi. Ja sitte ku noin yhen tai kahen aikoihin on viilenny 25 asteeseen niin sitte alakaa merilinnut tai jotku sorsat uikuttaa ja ne kuulostaa ihan hirveiltä. Ja vaikka moskeijan ulinoista ei piittais niin aurinkoki nousee sitte taas jo kuuvelta ja alakaa porottaan suoraan naamaan, joten koita siinä sitte nukkua. Myös kello nelijän ja kaheksan välillä iltapäivällä kämppä tullee niin kuumaksi että täälä ei voi kertakaikkiaan sisällä pysytellä.

Siis että oon kaikesta huolimatta yrittänyt tehä kesäkursseja näistä syistä en oo pystyny niihin keskittymmään ja esimerkiksi huomasin eilen että oli missannu yhen korraanikurssin testin täysin. Eli se mennee uusintaan. Myös tietokonekurssi on niin vaikia että oon jo nelijästi alisuoriutunu yhesä monivalintatestisä. Perijantaina koitan päästä läpi fuskaamalla neuvonantajien avustuksella.

Matkaanlähtö TJ 1.

On niin kuuma ettei pysty mittään tekemään. Hiki virtaa yötä päivää sisälllä  ja ulukona. Yritin pakkailla ja siivoilla mutta energiat ei oo huipusaan. Pittää varmaan tehä se yöllä. Ei jaksa ees stressata matkasta huomena, aivo on niin jumisa.

TJ 3

Kaverit lähti aamulla. Istuttiin viimesen illan kunniaksi lasten leikkipuistosa hautausmaan vieresä ja puhuttiin mm. intialaisista hautajaisrituaaleista.Juotiin kuoharia ja pelattiin tottuutta ja tehtävää, Pirkko kävi mm. valittamasa naapurille että sen huoneesa on kuuma ja sitte me tanssittin jottain kontaktitanssia ja laulettiin karaokea. Kiinalainen ei juonu alkoholia mutta tunnusti silti mm. että oli piti meikäläistä luokan kuumimpana naisena. Yöllä keksittiin vielä mennä uima-altaalle, kiivettiin korkian aijan yli ja uitiin alasti tähtitaivaan alla. Pohojoismaisahan semmosta ei voi ylleensä harrastaa ku on liian valosaa tai liian kylymää. 

Ei onneksi tullu vartiat meitä häätämään, toivottavasti kamera ei tallentanu ns. murtautumista, koska huomena aion mennä altaalle taas ihan päiväsaikaan. Ollaan käyty sielä ahkerasti päivisinki ja mulla palo selekä aika pahasti, sielä on vammanen salamiakimuotonen kuvio ja pohkeet on ihan grillatut. Vielä eilen uima-altaasta rynnistellesä kaajuin persiilleni joten grillatusa perseesä on kaiken lisäksi mustelma.

Kolome päivää ennään, sitte jää Ranska taas taakse. Matka jatkuu Puolaan ja Turkkiin.

Lyhyempiä ja pitempiä matkoja

Täälä tuli viimenki sentään vähä lämpimämmät kelit ku Nikke tuli käymään. Käytiin mm. piknikillä ja ajamasa Route des vins, 43 kilsaa, joka tosin ei ollu mittään erasmuslaisiin jotka oli pyöräilleet viikon ja yli 500 kilsaa. Mutta kyllä tuosa oli meikäläiselle ja meikäläisen romulle pyörälle pyöräilemistä. Oli ihan mahtavata maisemat  ja käytiin viinikylisä parriin otteeseen viinejä maistelemasa. Ostin pullon mutta annoin sen lahajaksi luokkakaverille joka majotti meitä kämpäsään.

Suurin osa luokkakavereista on jo lähteny ja me ollaan Pirkon sekä Karoliinan kans käyty uima-altaalla ku sää sallii. Poltin jopa selän yks päivä. Sielä on kyllä ihan liikaa porukkaa tämmösillä säillä, kunnon uinti ei onnistu millään.

Alotin myös etäkurssit tietokonneen käytöstä sekä korraanista, tosin multa puuttuu tärkeimmät kirijat ja saan ne vasta ku tappaan Ankia Turkisa. Me mennään Etelä-Turkkiin rannikolle viettämään oikein perinteistä turistilommaa ja sieltä sitte luultavasti menen vähemmän raikkaita tuulia haistelemmaan Istanbulliin. Että loppuvuosi sitte vietelläänki Turkisa.

Matkakuumetta jos muuten haluaa pahentaa niin voi pelata tätä erittäin koukuttavvaa peliä, josa pittää arvata mistä päin maailimaa kuva on: http://www.geoguessr.com/ Huomasin tätä pelatesa että USA:sta löytyy kaikenlaista mahollista maisemaa. Ja matkakuume eiku kasvo vaan.

Turkin kesä?

Kuten varmaan ei voi olla huomaamatta jos uutisia lukkee että Turkisa on mellakat menosa. Islamihallinto veti viimesen pisaran ku ne aiko jyrätä maan tasalle viimesen puiston Istanbulin keskustasa ja rakentaa tilalle 10 000. ostoskeskuksen. Nyt se sitte on levinny mielenosotukseksi koko hallintua vastaan ja spekuloijaan jo arabikevvään kaltasesta vallankummouksesta, mihin en kyllä usko. Ei sitä Erdogania niin heleposti potkasta pihalle ja valitettavasti sen kannattajiaki löytyy maasta valtava määrä.

Käytiin kuitenki tukemasa mielenosotusta täälä Straspurkisa, josa monta sattaa turkkilaista oli myös mieltä osottamasa. Kyynelkaasuja ei kuitenkaan suihkuteltu Istanbulin malliin. Kyynelkaasuhan osa turkkilaista kulttuuria, toisin kuin esimerkiksi raki joka pitäs vaihtaa ayraniin tämän pääministerin mielestä. Muistan että vuonna pipo ja kirves sain itekin osakseni kyynelkaasuista Istanbulisa yliopistolla ku sieläki oli omaksuttu tämä tapa hajottaa opiskelijoitten järijestämä mielenosotus.

Eilen oli paperin pallatus ja Nikke vielä jako panniikkiaan, ku se piti pallauttaa puoliltaöin ja tämä oli vielä kello yhentoista jäläkeen kirijottamasa työtä ja paperin ulukonen muoto oli miten sattuu. Lopulta se joutu lähettämmään sen iliman tiivistelmää, liitteitä, sisällysluettelua ja keskellä olevan tyhyjän sivun kans. Hyvin suunniteltu paperi ei auta jos ei pysy aikataulusa mukana. Minä olin lähettäny paperin jo iltapäivällä ja jappasin ulukomuojon ja kielentarkistuksen kans monta päivää, sisältö vähä niin ja näin. Jos ois yhistäny Niken sisällön ja meikäläisen muototarkistuksen ois varmaan saanu aikaan hyvän paperin. Molemmat kirijotettiin kuitenkin Turkista joten pääjytään varmaan sammaan seminaariin, pahimmasa (parhaasa) tappauksesa toistemme töitä arvostelemaan.

Kevvän uhuri

Straspurkisa jatkuu ihan p-e sää. Joinaki vuosina sitä vaan on talavi niin pitkä että alakaa oikiasti tuntua että kessää ei tuukkaan. Ja tänä vuonna se sitte vaan tapahtu, ei tullu kessää ainakaan tähän maailiman kolokaan (joo tiijetään, Suomesa on ensimmäistä kertaa maailimanhistoriasa 100 astetta lämmintä mutta ei se tänne asti lämmitä, eikä riitä motivoimaan meikäläistä kotimaanmatkailuun). Eilen pääsin sentään kuukausien tauvon jäläkeen saunaan paikalliseen uimahalliin. Kallista lystiä oli mutta sauna oli positiivinen yllätys ja sisälsi jopa jottain mitä ruotsalaisisa ja saksalaisisa saunoisa ei tajuta - löylykauhan!

Sain harijottelupaikan Ankarasta joten kai sitä sinne joutuu sitte menemään vaikka ko. kaupunki ei suosikkeihin kuulukkaan. No kuhan ei tarvi Rysseliin lähtiä ryöstettäväksi, kuten monen luokkakaverin kohtalona on. Tokihan Rysseli on näisä EU-asioisa parempi merriitti ku Ankara, mutta luotetaan siihen että Turkin ja (muun)Euroopan raja ei ihan justiin mene kiinni lähitulevaisuuesa.

Käytiin eilen Artesa joka on siis eurooppalaisena kanavana ihtiään kauppaava ranskalais-saksalainen tv-kanava. Ihan kivvaa ohojelmaa niillä on mutta valitettavasti vaan ranskaksi ja saksaksi. Ja netti-tv ei tietenkään toimi näijen maijen ulukopuolella. Kahtoin ko. kanavalta mm. ruotsalaisen "Aitoja ihimisiä"- sarijan joka on ihan sairaan hyvä, ehkä se joku päivä vielä ostetaan suomenki televisioon.

Perijantaina on loppupaperin dedlaini. Sain jo hyväksyvän kommentin joten en ihan panniikisa oo, vaikken varmasti tule voittamaan mittään "paras paperi"-palakintua enkä saamaan julukasuja lehteen. Meikäläisen kirijotukset on aina korkeintaa keskinkertasia. Onneksi sentään ei niin paskoja ku yhen kaverin jota kiellettiin menemästä Krakovaan esittämmään paperia jo enneku oli virallinen dedlaini etes ollu.

Nyt ajattelin unohtaa täksi illaksi paperin ja kahtua Arten Kevätuhuria, joka täyttää 100 vuotta tänä vuonna.

Suunnitelmat muuttuu

Viime viikolla oli ensimmäisen loppupaperin pallautus joten kirijastolla on tullu täsä istuttua aamusta iltaan kunnes sieltä potkitaan ulos. Urheiluki on jääny vähemmälle ja makkaraa puskee vyötärölle. Olin vieläpä kuumeesa, koska täälä on ihan hiton kylymää ja satanu on joka päivä ja lämmitystä ei tietenkään voija pistää päälle ennää toukokuusa, niin että sisälläki on sitte 15 astetta.

Harijottelupaikoista pukkaa eikiitosta joten nyt alakaa jo tulla panniikki että saanko yhtään harijottelupaikkaa. Menolippu Turkkiin on kuitenki jo varattunua. Ja sitä ennen pittää esitellä tämä kamala paperi Puolasa. Ja jotta häpiä ois tajuton me on buukattu meijän elokuvan ensi-ilta sinne vielä suuremmalle ylleisölle vaikkei koko vilimi oo ees valamis. Ja meikäläinen tietenki luppautu opettelemaan jonku käsittämättömän vilmieditointiohojelman käytön päiväsä ja leikata vilmiä. Kävin päiväsä myös kuvvaamasa taustamateriaalia elokuvvaan, ku minusta on vaan liian kuiva kahtua pelekkiä haastatteluja. Niisä vallaistus on päin mäntyä ja toisten haastateltavien naama näyttää harmaalta, toisten keltaselta. Puhumattakaan äänestä josta ei kuulu mittään muuta ku suhinaa joten kannattaapa täsä auditorioita varata että kansainvälinen ylleisö saa tulla niitä kohinan seasa näkyviä keltanaamoja kahtomaan.

V-tusta aiheutti myös se että Nikke ei ehkä pääsekään Iraniin ja meikäläisenki matkasuunnitelmat kaatuu siinä. Näin siinä käy aina ku haaveilijoitten kans suunnittelee jotaki. Vaikka olenki yksinmatkailua harrastanu enkä usko että Iran on vaarallisin paikkka matkustaa (rikollisuus on erittäin vähhäistä) en silti halua lähtiä sinne yksin, koska sen verran monta peräsäseuraajaa oli Syyrian, Jordaanian ja Libanonin matkalla. Muutenkaan yksinmatkaaminen ei ole niin hauskaa kuin hyväsä seurasa matkustaminen. Mutta tojennäkösesti harrastan sitä sitte Turkisa, josa voin ainaki paikallisella kielellä toivottaa seuraajat painelemaan v-uun. 

Tännään oli tosi pitkästä aikaa vähä aurinkoisempaa ja kävin noin kahen minnuutin lenkillä. Huomena suunnittelin mennä käymään saunasa, olen käyny kerran viijen kuukauven aikana.

Turkin rannikkotunnelmiin virittäytyen:

Haasteita

Tenttiin pitäis lukia mutta en jaksa joten vastailen tämmösiin haastekysymyksiin Karoliina plokista.

1. Pitääkö kaikkea suvaita?

Ei varmasti suvaihteivaisinkaan ihiminen suvvaihte kaikkia, kuten tappamista tai sitä että tietokone varastettaan kesken päivää vierestä. Toisten ihimisten(ja elukoitten) ja toisten omaisuuven vahingoittaminen tai varastaminen on semmosta mitä en suvvaihte.

2. Pahin pelkosi 

Että jouvun johonki kivuliaaseen onnettomuuteen, siis vakavempaan ku että aivastan intialaisesa ravintolasa ja nenästä vuotaa verta. Ja rahattomuus on paha peleko, vaikka toisaalta sen uhka johtuu siitä että pelekään myös että jouvun elämään vuosikausia paikasa josta en tykkää ja tekemään hommaa josta en tykkää. Siis aika hedonistisia pelekoja.

3. Toivotko mahdottomia vai vain mahdollisia?

Sekä että. Ylleensä haaveilen asioista jotka voisin ainaki teoriasa totteuttaa, tosin sitte sitä aina pettyy ku nekkään ei totteuvu. Joskus näin ghetosa asuvana pieni asia  kuten oikian keittiön käyttäminen tai pehemiäsä sängysä nukkuminen on semmonen toive jonka täyttyminen tuntuu taivaalta.

4. Millainen äiti olet tai millainen äiti luulisit olevasi?

No vaikia sanua, varmasti huolimaton ja lapset näkis näläkää ku en suunnittelis elämää kuukautta pijemmälle.

5. Mitä näet peilistä

Aina jonku järkytyksen. Mulla on joku käänteinen ruumiinkuvahäiriö, kuvittelen ihtiäni palijo nuoremmannäköseksi ja hyväkroppasemmaksi ku mitä kuvat palijastaa. Luulen etten ikkäänny ja palloonnu samasa tahisa ku muut. 

6. Keitä ovat elämäsi esikuvat?

Ei varmaan täyvellistä esikuvvaa ole, tietyistä ihimisistä ihhailen tiettyjä piirteitä. Ku luin Hämmeen-Anttiloista niin päätin että opiskelin 100 kieltä. Tosin nyt en tiijä ihhailenko heitä päättömästi ennään. Tiettyjä naisartisteja jotka on lyöneet läpi ihtensä miesvaltasilla markkinoilla kuten P.J. Harveyta ihhailen. Ihan sama mitä yksityiselämäsä tekevät, kukapa sitä tietää.

7. Tuliko sinusta isona se mitä toivoitkin?

No ei tullut vielä isuakkaan. En päätyny (onneksi) jo kakskymppisenä kahen lapsen äijiksi ja etsiväksi asumaan sillosen parhaan kaverin kans vanahojen luokkakaverien mehtähtäesä meitä. Ei tulis ehkä mieleen joskus kakarana että vielä 3-kymppisenä haluan olla oppilas.

8. Meri, järvi vai lampi?

Sama se kuhan joku vesi on lähellä, jokiki käy. Meri on kaunis mutta sen lähellä ylleensä tuulee pirusti, jos olen meren lähistöllä niin sitte mielellään eteläsä kiitos.

9. Kotisi paras paikka?

Ensin täytyy määritellä mikä se koti on, jos puhutaan nykysestä assuinpaikasta niin parasta on kai jos ja kun täältä pääsee ulos johonki puistoon. Että ei kauhiasti plussia tälle. Muuten keittiö on ylleensä paras paikka, niisä kojjeisa joisa semmonen on.

10. Mitä löytyy yöpöydältäsi?

Tällä hetkellä siinä on Euroopan Parlamentin karttaan paketoitu Minttu-pullo jonka annan huomena kaverille synttärilahajksi.

11. Mikä tekee päivästäsi juhlan?

Aika pienet asiat, kuten että saa jonku stressiä aiheuttavan asian valamiiksi tai että päivään sisältyy joku ex tempore-tappaaminen kavereitten kans.

Muutki saa mielellään tähän haasteeseen vastailla.

Matkalta

Tulipa sitte tosiaan tietokone varastetuksi Pelekian matkalla, mikä on rajottanu vähä tätä virtuaaliviestintää. Mutta täsä merkintöjä matkalta.

Lähettiin la-aamuna Marijatan kans ajeleen. Marijatta laitto kyllä viestiä että on niin väsyny eellisten pilleitten takia että tullee myöhäsä. Pelekäsin että nyt se on viis tuntia myöhäsä krapulan takia mutta ei se tilanne ollukkaan niin paha ku kuvittelin.

Ajeltiin ja juteltiin, matka meni mukavasti ja käytiin tankkaamasa Luksempurkisa. Matkaa sävytti Luksempurkki-vitsit: "Joko me ajettiin ohi?"

Oltiin pian Pelekiasa ja yhtäkkiä turkkilaisen sohovasurffaajan ovella Kentisä. Se asu minimaalisesa opiskelijayksiösä, jonne ilimapatjan kans levittäytyesä ei lattilalla mahtunu käveleen. Ilimapatja piti myös kauhiaa ääntä ku toinen käänsi kylykiä. Kylymäki oli yöllä ku ei ollu makkuupussia.

Käytiin turkkilaisen kans kävelemäsä ja kalijalla. Turkkilaisen nimi muuten oli "ossaa työnsä". Syötiin myös pakolliset vrietjet. Kaupunki näytti tutultua mutten silti löytäny paikkoja. Muistin kuitenki misä Matti asu ja yritin sen ovelle kolokutella. Mutta eppäilen ettei se ennää sielä asu, varsinkaan ku joku maahanmuuttajaperhe aukasi oven.

Aamulla Marijatta lähti kohti Hollantia ja me kierreltiin päivä kaupunkia turkkilaisen kans. Yritin puhelimella tavotella kavereita ja löytää Matin puhelinnumeron. Ei tietty ku kuulemma ei viimesinkään kymmenestä numerosta toiminu. Ihimettelin vähä mitä Matille on tapahtunu ku kukkaan ei siitä tiijä.

Tapasin kuitenki Turkin kesäkurssilaisen pelekialaisen kaverin Pööpön jonka kans istuttiin nurmikolla. Oli oikein lämmintä, ensimmäinen kesäpäivä. Tavattiin sitte toista penikkaa oottava Irina ja sen kans löyvettiin Viulisti ja Kiipeilijä, jokka oli justiin tullu kiipeilymatkalta ja joitten tykönä mun piti olla yötä. Ne halus kuitenki privaattiaikaa ku eivät reissusa olleet päässeet -nemaan ja yritin sitte kysellä Irinalta pääseekö niille. Seki asu kuulemma liian korvesa ja joutu herräämään kuuvelta penikan takia joten muuta paikkaa suositeltiin.

Sinne terassille tuli sitte Mattiki ja syy kattoiluun selevisi. Siitä oli tullu ihan kunnon alkoholisti, naamasta ja hoipertelusta arvast ettei ollu ensimmäinen ryyppypäivä, - viikko tai ehkä kuukausikkaan. Eivät olleet vielä töistä sitä potkineet ku eivät löyvä uutta suomenkielistä tilalle. Mutta siinä se huuteli issoon ääneen ja kaatuili melekeen ventovieraitten päälle. Ja sitte se vielä impulsiivisesti heitti kännykkänsä kanavaan koko terassiylleisön kohahellesa ja ku Viulisti moitti Mattia asiasta niin tämä suuttu ja lähti lätkimään. Kuulin Matilta myös että Paska oli sille soitellu pari kuukautta aiemmin ja kyselly minun perrään. Ei Matti muuta ollu osannu sanua ku että kai se on Ruotsisa. Huhupuhheitten mukkaan tosin asusin tätänykyä Sveitsisä tai Itävallasa. Kukkaan ei ollu pysyny liikkeitteni peräsä.

Sain sitte illanmittaan yöpaikan Viulistin kaverilta, ja mentiin kolomestaan kanavan varteen juomaan vinkkupullo jonka toin tuliaisena. Selostetiin viimesen 3,5 vuojen tapahtumia. Viulisti ja Kiipeilijä aiko ostaa talon, josa Pelekian laki velevottaa asumaan 10 vuotta tai muuten joutuu maksamaan ison rahan ekstraa. Kätevä taktiikka situa ihimiset yhteen ja sammaanpaikkaan. Eli kaikilla Pelekian suomalaiskavereilla oli pitkäaikaset projektit menosa!

Poltin naamanki koko päivän ulukona ollesa.

Yöllä käveltiin Viulistin kaverin kämpälle joka oli himo. Se lähti aamulla töihin kahavilaansa, mutta jätti mulle viestin että ota aamiaista ja keittele kahavia. Surfailin netisä ja lähin sitte kirijastolle opiskelemaan.

Illalla tapasin Viulistin, joka harijotteli konserttia varten. Mentiin sen kans taas oluelle ja istuttiin kauan Peikkokellarisa ja syötiin juustua aivastuttavan sinapin kans sekä juotiin mahan kaksinkertaseksi pullistavvaa olutta.

Seuraavana päivänä kävin ostamasa bussilipun ja tavattiin myös suomalaista Kirijailijaa joka aikoo mennä naimisiin kesällä Kentin linnasa. Käytiin myös kirpputorilla ja kirijakahavilasa.

Minä lähin sitte vielä ehtiin olutparatiisia ja löysinki. Ostin tuliaisolluita, jotka oli erittäin halapoja, 1/10 siitä mitä ne Systemisä tai Alkosa maksais.

Illalla syötiin taas hyvin ja juotiin lissää turvottavvaa olutta. Katottiin joku psykedeelinen slovakialainen elokuva. Ehinki nukkua kokonaiset kolome tuntia ennenku piti aamulla jatkaa reissua. Otin junan Rysseliin ja sielä oli tarkotus vaihtaa heti linija-autoon. Istuin oottamaan asemalle ja kuinka ollakaan, juuri ku luin seinältä "varokaa varkaita"-kyltin huomasin että vieresä ollu tietokone oli kajonnu. Kyselin lähellä istuvilta kuka sen otti mutta eivät osanneet kuvvailla tai olivat ehkä ite osa varasliigaa.

Menin vastaanottoon valittammaan ja ne sano vaan lakonisesti että joo joo se on jo toinen tietokone tälle aamulle (kello oli 10 yli 6) ja että olivat soittaneet polliisille jo 1,5 tuntia sitte mutta ne ei olleet koskaan ilimestynneet paikalle. Lähin sitte lopulta ite ehtiin polliiseja. Näin kartasta että asemalla pitäs olla polliisiasema, mutta yksikään vastaantulijoista tai kioskeisa työskennelleistä ei tienny tai halunnu tietää misä se on. Ei etes polliisi joka tuli vastaan! Tunnin päästä vasta löysin sen ihan bussitoimiston yläpuolelta, mutta se oli tietenki kiinni. Piti soitella summeria ennenku joku tuli aukaseen. Sain tehä raportin, mutta polliisi ei ees ottanu mun puhelinnumerua - polliisi on olemasa Pelekiasa vaan niille jotka haluaa vakkuutuksesta rahat. Vaan enpä saa ku ei vakkuutus korvaa reissulla sattuneita varkauksia.

V-tti ja jouvuin muuttamaan bussimatkaa 6 tuntia myöhemmäksi. Olin jo muutenki väsynyt erittäin lyhyen yön jäläkeen ja nukuin istualtaan penkillä. Päätin etten koskaan mee ennää Rysseliin, en vaikka sieltä tarijottaisn 10 000euron kuukausipalakalla sopimus Komissiosa. Varkaat veis neki rahat.

Lopulta pääsin matkaan kuumasa linija-autosa, joka oli täynnä arabeja ja koostu 98% miehistä. Siis ei rikkaat sillä bussilla matkusta, mitä järkiä on varastaa köyhien bussiasemalla?

Saksan rajalla bussi pyssäytettiin ja sissään tuli saksalaisia polliiseja, jokka tarkisti kaikkien henkarit. Parilta tyypiltä tivattiin oliko niillä rahhaa tarpeeksi mennä Ruohtiin tai palluulippua Italiaan. Ei ollu, joten yks tyyppi ainaki lähti pollareitten matkaan ja bussi ommaan suuntaansa. Pysähyttiin vielä Dysseldorffisa ja sitten pääsin Dortmundiin, josa tapasin kaverini 7 tuntia aikataulusta myöhäsä.

Ei oltu tavattu 7 vuoteen. Kaveri oli laihtunu mutta muuten sama tyyppi. Käytiin syöäsä saksalaisravintolasa ja kaveri kerto että on opettajana aikuisopiskelijoille, seurustellee kamerunilaisen tyypin kans ja että oli reissannu kaikisa maanosisa. Muunmuasa se oli joutunu macheteilla varustettujen ryöstäjien uhuriksi bussimatkalla Meksikosa. Sinne ei ainakaan kannata lähtiä läppäri kainalosa.

Matkustetiin pienempään paikkaan josa kaveri asu. Se oli ensin asunu jonku miesparin kans jokka työskenteli prostituutteina ja joista toisella oli HIV ja toisella syfilis. Toinen oli ollu lähösä "hyvän työtarijouksen" peräsä Etiopiaan mutta tämä kaveri oli koittanu takua järkiä päähän.

Kaveri asu nyt kivasa kämpäsä yhen kämppiksen kans. Miten Saksasa kaikilla onki niin siistit kämpät?Tullee asuntokatteus ku assuu ite 9 neliön huoneesa.

Aamulla jatkettiin matkaa, kaveri töihin ja minä Perskyllään (kuten kaupungin nimi turkiksi kuuluu). Sinne tullesa halapabussiyhtiö heitti mut keskelle jottain hypermarkettialuetta eikä kukkaan tienny miten sieltä pääsee keskustaan. Lähin sitte käveleen rinkkoineni kuumasa sääsä ja Nikke soitteli että misä oot. Sannoin etten etes tiijä ja koitin samalla liftata. Ei onnistunu tietenkään joten lopulta otin bussin joka meni keskustaan. Sielä oottelin Nikkeä joka asuki ihan siinä vieresä keskellä keskustaa. Sillä on seittemän saksalaista kämppistä, yks niistä puoliturkkilainen joka ei ossaa meijänkään vertaa turkkia. Me puhuttiin Niken kans pääasiasa vaan turkkia, koska se oli petrannu sitä Istanbulisa kahesa kuukauvesa.

Käytiin illalla Eurokulttuuri-ihimisten kans niinsanotusa afrikkalaisesa ravintolasa. Niitten ryhymä ei vaikuta yhtä hauskalta ku meijän. Oon siis tyytyväinen etten päätynykkään ite Perskyllään, joka on kyllä kaunis mutta pieni.

Juotiin illalla vielä tuliaiskirsikkaolutta ja puhuttiin mm. kuolemasta.

Nukuttiin ja aamulla päätettiin että ei mennä vielä Hampuriin vaan Riimeniin johon yks kaveri oli mua käskeny jo kauan aikaa, kuus vuotta tarkalleenottaen. Saatiinki kimppakyyti joka toimii niinku sajetanssi Hollannisa. Siispä muutamalla eurolla päästiin perille saksalaisautomekkaanikkonaisen kyyvisä.

Liisa asu joen rannasa turkkilaisen poikakaverinsa kans. Sekkään ei ollu muuttunu yhtään, vaan oli säilyttäny tiukan tyylinsä. Ei siis ihime että Liisa oli luonu menestyksekästä urraa erityisopettajana erityisvaikeille oppilaille. Tosin oli nyt muuttamasa konservatiiviseen kaupunkiin Turkiin miehen töitten peräsä, ja kieltäytyny mielettömästä työtarijouksesta Izmirisä ja Istanbulisa. Naiset siis vaan eelleen muuttelee ja mukkautuu ja luopuu omista haaveistaan miehen prioriteettien vuoksi. Jopa niinsanotut feministinaiset tekkee sammaa. Ku sen miehen työhän on niin palijo tärkiämpää.

Syötiin illalla raki-illallinen ja käytiin paikallisesa baarisa tanssimasa 50-luvun mussiikin tahtiin. Niken merimiestyyli herätti huomiota. Seuraavana päivänä päätettiin jäähä toiseksiki yöksi ja kierreltiin Liisan opastuksella kaupunkia. Se kerto mm. rikkaista turkkilaisvieraistaan, jokka oli ostanu 1800 euron laukun. Nähtiin paikalliset nähtävyyet ja syötiin ruisleipää, tunnelma oli suorastaan pohojoismainen. Sitte mentiin vielä Liisan & Untamon kavereitten kämppää kahtomaan. Ne oli juuri ostaneet uuen 140m2 asunnon. Siis taas yks jättimäinen kämppä ja kanavan vieresä tietenki. Vessa ei toiminu vielä, joten käytiin kusella viereisesä queerpaikasa.

Muut meni kahtoon jalakapallua johonki pubbiin mutta koska meitä ei Niken kans kiinnosta kysseinen laji lähettiin käveleen kaupungille. Siinä matkalla haistettiin tuttu haju - vesipiippu! Niinpä marssittiin hajua seuraten turkkilaiseen paikkaan josa tietenki katottiin sammaa ottelua. Me kateltiin vaan turkkilaisia miehiä ja puhutiin homoslangia turkiksi, mutta koska turkki ei ollu turvallinen salakieli alloin opettaa sanontoja suomeksi Nikelle. Se innostu suomesta oikein palijo ja oppi tunnisa numerot 1-100 sekä "Hän on hyvännäköinen mies" sekä muita tärkeitä fraaseja.

Käveltiin takasi jalakapallopubbiin, mutta koska Remen hävis ottelun paikanpitäjä oli huonolla tuulella ja ois vaatinu Nikeltä viijen euron maksun siitä ilosta että se istu tuolilla.

Käytiin vielä kävelemäsä joen vartta saarella ja sieltin otin elämäni lyhhyimmän laivamatkan, joka kesti tasan kaks minnuuttia. Mentiin syömään ravintollaan josa oli erittäin hijas palavelu, mm. tarijoilija kysy että "mikä ruokalista?". Pullo viiniä ois maksanu 24 eurua mutta puoli litraa kuus eurua. Pyysi saaha kaks kertaa puoli litraa. Ku ruoka lopulta sitte tuli se tuli tietenki kakille tunnin eri aikaan ja sitte ku alloin syömään ruokaani niin iskin hampaani johonki kovvaan. Se oli pala posliinia. Myös toinen pöytäseurueemme jäsen löysi posliinia ruuastaan.

Tilasin uuven annoksen vaikka vähä hirvittiki sisuskalujen puolesta. Ruoka oli tosiaan reippaasti "al dente"! Vitsailtiin asiasta: "Tarijoilija! Lautasellani on toinen lautanen, palasina!" Ensin meijän ois pitäny saaha rahat takasin mutta paikan omistaja ei ollu suostunu siihen. Ei oltas varmaan saatu mittään hyvitystä ellei ne ois nähäneet ku otin posliiniannoksesta valokuvia. Me sanottiin sitte että "mutta meillä on kuvat" ja saatiin lopulta ilimaset snapsit koko seurueell. Otettiin sitte kalleimmat mitä listalla oli sisäsen verenvuojon puuvuttamiseksi ja lapamajon tappamiseksi.

Me mentiin vielä Niken kans paikallisseen yökerhoon, joka oli minimaalisen pieni ja josa kaikki poltti sisällä niin että veet valu silimistä. Oli pakko lähtiä aika pian pois.

Aamulla herättiin ja sovittiin kyyti Hampuriin. Vähä hirvitti ku en ollu koko viikolla teheny mittään kouluhommien etteen, mutta kirijasto ois kuitenki ollu kiinni Straspurkisa. Saatiin taas kyyti halavalla ja egyptiläissaksalainen tyttö ajo meijät ja kerto miten oli opiskellu vuojen Ekyptisä ja eläny huivi pääsä.

Hampuri oli jees mutta aika teollinen kaupunki. Arkkitehtuuri oli mieletöntä sataman alueella. Tavattiin myös pari Eurokulttuurin opiskelijaa ja käytiin niitten kans kalaravintolasa. Suunniteltiin Iranin matkaa Niken kans.

Illalla otettiin taas kimppakyyti. Nikke pääsi samalla kyyvillä ilimaseksi Perskyllään. Sen jäläkeen liftari pyysi huoltosemalla kyytiin Frankfurtiin joten autosa oli melekeen koko matkan viis henkiä. Matkaa oli varmaan kuussattaa kilometria mutta reilua kahtasattaa painellen siinä ei kauvaa nokka tuhissu. Auto oli kuitenki meonosa vaan Manneheimiin ja tultiin sinne kello yks yöllä. Sielä huomattiinki että asema on kiinni. Joutusin siis oottamaan kolome tuntia ulukona ennenku ensimmäinen bussi lähtee tännepäin. Saksalainen kanssamatkustaja sano että voin oottaa sen kämpillä sen aikaa. Vähä hirvitti mennä tuntemattoman mukkaan keskellä yötä mutta tyyppi oli kunnollinen ja soittteli jopa tyttöystävälle saahakseen luvan pittää yövieraita.

Nukkuin lattialla retkipatjalla kaks tuntia ja lähin puoli nelijältä asemalle josta sain lipun. Tunnin matka junalla maksaa yhtä palijo ku seittemän tuntia vastaava automatka kimppakyyvillä.

Jouvuin vielä vaihtamaan kaks kertaa junnaa ja sitte vielä ratikalla kotia. Ja koska mulla oli vaan päivä aikaa tehä esitelmä iliman tietokonetta jouvuin herräämään taas kolomen tunnin yöunien jäläkeen ylös. Illalla olinki matkasta ja kirijottamisesta niin poikki että menin nukkumaan seittemältä illalla.

Mutta Straspurkkiin on tullu kesä ja kaupunki on muuttunu harmaasta viheriäksi. Kannatti lähtiä kevättä karkuun reissuun.