Loma nurkan takana

Nyt on vika tentti ohi, osmaanin tentti josa oli kaks käännöstehtävää osmaanista ruotsiin. Kyllä, sunnuntaiaamuna! Ja vaikka tekstit oli ihan samat mitä tunnilla on jankattu niin silti sain keksia omasta päästä joitaki sanoja, osmaanisa ku ei aina oo selevää mikä vokkaali on kysseesä vaan se voi esimerkiksi olla joko ö, ü, u tai o ja jos ei sanoja tiiä niin siitäpä on sitte hyvä arvailla että mikä nuista kirijaimista se ois.

Huomena on vielä loppuseminaari, evvk. Onneksi opponointiin on vain kymmenen minnuuttia aikaa joten senpä vaikka päästään heittää. Kaikki muutki oli tuskasa viime minnuutilla sitä kirijottanu, jotku jopa aamutunneille saakka.

Tiistaina lähen Turkkiin, oon sielä joittenki pimmeitten sohovasurffaajien tykönä yötä. Taivaalta sattaa kissoja ja koiria joten ei harmita vaikkei parriin viikkoon tarvi sohojosa tarpua menemään. Sattui myös että osmaaninopettaja ja Mr. Bean on sielä jossain konferensissa ja käski minutki mukkaan, katotaan jaksanko Muglaan asti vaivautua. Enpä oo kauhiasti reissua suunnitellu, mitä vähemmän suunnitelmia sitä vähemmän pieleen menneitä suunnitelmia :)




Laulu tietenki leffasta Istanbul - Crossing the Bridge

Mimmu tuulettaa

Matka Turkkiin varattu! Lähen tiistaina ja oon sielä kaks viikkua. Pahimpaan turistiryssään meen mutta tuskin sielä tähän vuojenaikaan on palijo turisteja. Tarkotuksena nähä muutaki etelärannikosta ku Antalya.

Dört gözle bekliyorum!

Pikkujouluja suurella mittakaavalla

On ollu hektinen viikko ja jatkuu vaan. Itsenäisyyspäivän juhulat oli ihan legendaariset, veettiin Talavisota-drinkkejä ja salmarishotteja, vaikka Anki ei saanukkaan vieraskorttia osakunnalle niin onnistuttiin puhumaan se sisälle. Sielä oli Suomi-aiheinen tietokilipailu (jota ei ilimeisesti voitettu) ja sitte me innostuttiin toivomaan koko ajan suosikkibiisejämme kuten Kikkaa, tangoja, turkkilaista poppia, Mattia & Teppoa ja tietenki Rovaniemen markkinoilla joka letkajenkattiin salin läpi (kukkaan muu ei lähteny mukkaan joten tanssittiin kahestaan). Sain myös tangokavaljeerin jonka kanssa laulettiin lopusa tulleen Finladia-hymnin mukana (myös Anki laulo vaikkei selevinpäin suomia ossaakkaan).

 Istuttiin sielä vielä puoli tuntia sulukemisajan jäläkeen ja mentiin metallibaariin josa mm. kirijotin osmaania joka ei myöskään selevinpäin luonnistu. Treeni tuli tarpeeseen koska keskiviikkona en rapulalta kyenny menemään osmaanintunnille.

Perijantaina oli työpaikan pikkujouluillallinen ja se oli ihan hauska, tilattiin firman laskuun ostereita (joita minäki "kasvissyöjänä" vetelin tietenki naamaan), shamppanjaa, konjakkia ja palijo ruokaa. Sitte mentiin vielä johonki hienolle hotellille josa oli kuulemma nobelistit yöpymäsä ja juotiin sielä mojitoja. Minä juttelin pomon kans ja selitin mm. käännösaikeistani ja kaikki ideat kuulosti hyvälle. Ehotin myös ens vuojeksi filmiaiheisia naamiaisia firman 10-vuotisjuhulille sekä toisen pomon meren rannalla olevalle puusaunalle (!!!) avantouinti-iltaa. Molemmat ehotukset otettiin ilolla vastaan mutta minä jouvun kuulemma sahhaamaan avannon.

Menin puoliltaöin juna-asemalle mutta seuraava juna oli menosa vasta aamuseittemältä. Siinä kävelin ihimeisään ja tietenki (hyvännäkösempi) työkaveri tuli vastaan ja selitin sille että ei ole yöpaikkaa. No ei mene aina niinku elokuvisa, tyyppi soitteli sitte toiselle työkaverille ja kysy voinko minä mennä sinne yöksi. No sain onneksi Ankiin yhteyttä niin ei tarvinnu lapsiperheen tykö lähtiä yöpymään ja herräämään krapula-aamuna 7-vuotissynttärijuhulilla. Anki sattu myös olemaan pikkujouluisa ja menin niitten firman juhuliin joisa oli pelottavat puna-vihiriät strobovalot.

Paikka meni kiinni melekeen heti ja me mentiin vielä käymään jossain brittipubisa ja sieltä porukan kans niitten työpaikalle jatkoille. Veettiin vaan yhet rockstarit (minä yritin soittaa kitaraa) ja vinkkua, sitte Ankin ja Päärynän kotia ja kello oliki jo nelijä ennen ku päästiin sinne. Ja mun ku ois pitäny kirijottaa esseetä koko lauantai. Sitäpaitsi mulla oli kaks saksalaista sohovasurffaajaa kotona joita en nähäny melekeen kahteen vuorokauteen. Niitten kans vielä istuttiin ja juotiin toinen töistä saamani lahajavinkku, katottiin intialainen bollywood-leffa ja puhuttiin monta tuntia. Ne muuttaa helemikuusa sammaan kaupunkiin.

Tännään kävin vielä ostamasa pikkujoulumekon tiistaisiin virallissiin pikkujouluihin, eli juhulat ei vielä tähän loppuneet tältä viikolta. Rankkoja nämä joulukuut.

Haba kasvaa...not

Kävin salilla 1000 vuojen tauvon jäläkeen. Pelekäsin sitä tankojumppaa ku luulin että näillä lihaksilla ei mittään nostella, no olihan se niin että mummot sielä veteli 10 kertaa kovemmilla painoilla ku minä. Mutta parin päivän lihassärkyä vakavampaa tautia sieltä tuskiin tuli ja voitin ainaki mummon saunakisasa (ylläri!)

Huomena on itsenäisyyspäivä (ei kaikille niin selevää täsä maasa) ja me mennään Ankin kans poikkeuksellisesti tiistaina osakunnille koska sielä on suomalainen pubi-ilta. Mitä ikinä pittää sisällään...No eipä sitä päivää oo tullu juhulittua muistaakseni ku kerran jossain ylioppilasteatterin kekkereisä.

Aamulla töihin joten erittäin pitkä päivä on luvasa. Se siitä esseen kirijottamisesta taas. Mutta ku ei täsä vaiheesa vuotta ennään kiinnosta.

Laiska sunnuntai

Jumalauta! Mikä siinä on että ku pitäs kirijottaa esseetä niin energiaa kyllä piisaa - kaikkeen muuhun! Oon mm. kahtonu BBC:n Margaret Thatcher-aiheisia dokkareita, käynyt lenkillä, kuunnellu Elviksen tuotantua, opiskellu ranskaa, lähettäny maisteriohojelmiin liittyvää sähköpostia, teheny vohveleita ja hampurilaisia sekä ilimottautunu tiistaiseen itsenäisyyspäivän kalijotteluiltaan. Mutta sitä perkeleen esseetä ei saa tehtyä. Oon myös ehtiny aiheeseen liittyvää kirijallisuutta ja lukenu noin 1000 sivua, mutta kirijotettua oon saanu vaan muutaman rivin. Ja deadline on noin viikon päästä. Jee. Oon myös ehtinyt matkoja ja lentoja ja suunnitellu reittejä ja laskenu kustannuksia ja kasvattanu matkakuumetta lukemalla tuhatta matkablogia. Ja perkeleen essee vaan seisoo tyhyjänä viimeseen iltaan asti. Voi jumankikkeli, siitä tullee kyllä tosi laajukas sanabajssi.

Jos sitä ees tullee.

Paattimatka vol xxx

Suomesa tuli taas käytyä poikkeuksellisen lyhyen ajan jäläkeen. Kävin moikkaan Kipparia ku sain matkat halavalla - tosin jouvuin sitte pulittaan ylimäärästä "yksinäisyysverua" ku olin ottanu kahen hengen risteilyn yksin. Ens kerralla pakko taas raahata jottain ventovieraita mukkaan.

Käytiin ihimettelemäsä joulumarkkinoita ja yritettiin kahtua joulukuusen sytyttä'mistä taikka tarkemmin sanuen kynttiöitten sytyttämistä. Oli niin kylymä että ei jaksettuu oottaa ja kuoron ulinoistakaan ei kuullu viallisen mikrofonin takia mittään.

Juopoteltiin illalla, Kippari veti kossushotteja ja minä join punkkua. Meno oli katosa eikä ehitty naapurin billeisiin ku piti aina "soittaa vielä yks biisi". Tavattiin naapurit sitte ulukona ja juotiin erittäin paha ranskalainen viini matkalla. Ihan mukavisa baareisa käytiin, mm. yhesä josa sai halapaa sangriaa, baaritiskillä oli tuoleina keinut ja ite baarisoppelosa säkkituolit. Vain vesipiippu jäi puuttumaan. Kotia baarista saavuttiin vesisatteesa meleko aikasin, lähigrilli ei ollu auki ja Kippari lähti sitte mehtästään liha-annosta satteeseen. Yrjösin makkaraperunat samantein pois.

Sunnuntaina ei tehty oikeen mittään muuta ku käytiin pizzalla ja maanantaina käytiin mm. tarkastamasa lähi-itämainen teehuone joka palijastu kurdilaisten pitämäksi. Oli hiukkasen outua istua syömäsä baklavaa kurdi-tv taustalla ja kahtua ikkunasta ku tuulipukukansa painaa naama harmaina menemään.

Takasitullesa Kippari innostu lähteen mukkaan risteileen koska sen nimi oli jo valamiina varrauksesa. Käytiin laivalla vettään (tällä kertaa) hyvvää punkkua tapasbaarisa, vetästiin karaoket karaokebaarisa ja käytiin pyörähtään parin tyypin hytisä juomasa lämmintä tuplapukkia. Tyypit palijastu kyllä erittäin huumehörhöiksi joilla ei ollu ollenkaan lähimuistia, siis ihan sama mitä sano ne unohti sen heti. Mentiin siis jo ennen yhtä nukkuun mutta koska mulla oli herätys aamulla töihin jo kuuen jäläkeen oli työpäivä meleko tuskallinen ku ei meinannu tajjuisaan pysyä.

Huomena taas työpäivä ennen viikonloppua, ihan niinku sillä jottain väliä ois opiskelijan elämäsä ku viikonloppuna kuitenki joutuu hoitaan rästihommia (=pitäs).

 

 (Tullee jotenki viikonloppu mieleen tästä rippiitillä soitetusta kappaleesta)

Vesihiisi sihisee hissisä jos ei apua tuu

Ei se räkätauti sitte tullukkaan (nok nok) ku vetelin naamaan valakosipulia ja join likkööriä kaakaon kans. Menin siis kuitenki luennolle tännään, mutta olin myöhäsä koska juutuin hissiin! Hissi lähti liikkeelle mutta jämähti niin että ovi ei auennu, mulla ei ollu mukana puhelinta mutta onneksi seinäsä oleva hälytysnappi toimi (tulipa sitte seki testattua). Joskus puolen tunnin päästä tuli ukko ja vetäs oven auki. Mutta ei ollu kiva ootella ku ei tienny montako tuntia avunsaantiin mennee, mielesä kävi jo se lehestä lukemani kauhutarina vuosia sitte josa joku saksalainen siivooja oli jääny hissiin ja joutunu juomaan siivoussankosa olevaa saippuavettä selevitäkseen. Joten jos musta ei kuulu viikkoihin, please käykää kahtomasa läpi yliopiston hissit!

Huomena kohti Suomen rööviä, ihku laivamatka oottaa taas. Varasin myös toisen laivamatkan ennen joulu Helsinkiin koska se oli ilimanen. Joten jos rahhaa jää lainanmaksuilta niin palijo että pääsen reissuun niin voin alottaa sitte reissun iliman ylimääräsiä matkakuluja sieltä.

Räkkää ja osmaaneja

Nyt iski sitte räkätauti, ei suojele avantouinni flunssalta niinku väitetään. Vaikka tuskin johtuukaan siitä ku työpaikalla kaikki muut minua lukkuunottamatta on ollu sairaina, nyt on sitte meikäläisenki pakollinen vuoro. Toivottavasti en kovin sairaaksi tuu, koska perijantaina on matka varattu Suomeen. Jos sinne saakka pääsen niin kokovartalopuujutus tullee tarpeeseen.

Tännään oli taas osmaania, eipä se mitenkään jumalattoman vaikiaa oo ku oon nuita arabialaisia kirijaimia tankannu jo arabian ja kurdin kursseilla. Vaikka on jotenki epämotivoivaa opetella ns. kuolleita kieliä mutta vanahojen turkkilaisten tekstien lukemisseen osmaani oon eellytys. Niinpä 99% turkkilaisista ei pystykkään lukkeen (alakuperästä) ennen vuotta 1928 kirijotettua kirijallisuutta ja niistä tehhyisä uusisa painoksisa on kivasti otettu kaikki "epäpuhtaat" arabialaiset ja persialaiset sanat pois ja muutenki varmaan sensuroitu miten halutaan. Niinpä kirijaimet opettelemalla osmaanista ei silti tajua mittään, jos ei ensin opettele sekä persian- että arabiankieliä!

Opintolainastaki tuli jumalaton takasinmaksu joulukuusa, saas nähä miten matkasuunnitelmien käy. No Krakovaan oon päättäny mennä joka tappauksesa. Tajutonta että jouluun on vaan yks kuukausi!

Perijantaina käytiin taas "avantouimasa" ja saunomasa Ankin kans. Meikäläinen on kyllä aika heikkohermonen avantouija ku pulahin ehkä noin 0.5 sekunniksi vetteen. Jalakateriä nimittäin särkee ihan jumalattomasti se kylymä vesi, tuntuu niinku joku hakkais jalakoja halolla. Muu kroppa ei kyllä oo moksiskaan. Pitäs varmaan hankkija semmoset himoharrastajan avantouintisukat, tosin en tiiä myyäänkö niitä täälä Ruotsisa. Eilen oli viimenen kurdin oppitunti ja sielä oli vaan viis osanottajaa. Puhuttiin taas kaikesta muusta paitsi kielestä. Yks kurssilainen oli Turkisa syntyny kurdi jonka molemmat vanahemmat on kurdeja mutta on "varmuuen vuoksi" opettanu lapsilleen pääasiasa vaan turkkia vaikka asuvatki Ruotsisa (siis ruotsin ohella!). Aika tyypillistä kurdeille, kun ei siitä omasta kielestä ole ns. hyötyä missään niin miksipä sitä opettaakaan? On vaan haittaa esimerkiksi Turkisa jos on kurdilainen aksentti ja polliittisestihan Turkisa on vain yksi kieli (tosin joka toinen vastaantulija palijastuu jossain vaiheesa kurdiksi eli kakkosluokan kansalaiseksi). Olen myös alottanut osmaaninkurssin joka on pakollinen turkinlukijoille. Tyypit kysy sitte kurssilla miten monta kieltä olen opiskellut, ja vastaus on noin 16. Sujuvastihan en niistä puhu yhtäkään. Löysin halavat lipun ennen joulua Tallinaan, nyt pitäs vaan päättää mitä kautta meen Krakovaan. Koska sinne oon luvannu jouluksi mennä. Ja ehkä sielä jatkan maateitse Istanbuliin. Tosin matkaahan sinne on täältä semmoset vaivaset 3500 kilometria mikä käy semmosestä kevyestä minilomaroadtripistä :) Ruotsiksihan se on vain 350 mil. Autolla matka kestäis iliman pausseja kaks vuorokautta mutta itäeurooppalaisilla julukisilla se kestää ehkä noin viis vuotta. Katotaan totteutuuko suunnitelma vai jääpikö taas haaveeksi. ps. Eartha Kittin turkintaito ei ehkä ole priimaluokkaa mutta diivuutta on senkin edestä!

Näin unta että kaksi entistä poikakaveria oli kuollu. Tai ne oli unesa yks ja sama henkilö. Siitä myöhemmästä en unta onneksi nähäny.

Viikonloppu amerikkalaisen kans

Nyt seuraa pitkä selostus viikonlopusta joka oli poikkeuksellisen tapahtumarikas. Eli amerikkalainen jota nyt vaikka Amerikanaksi kutsutakkoon tuli käymään Puolasta. Sen eesmenny äiti oli puolalainen joten se päätti muuttaa puolaan, oppia kielen ja hankkia Puolan kansalaisuuen. Mehän tavattiin kevväällä Turkisa ku se oli yhtäkkiä päättäny muuttaa sinne ja oli töisä englanninopettajana. Sammaa hommaa se tekkee myös Puolasa.

Tyyppi tuli siis tänne ja niin piti myös Kaikkiruokasen, mutta sepä laitto aamulla viestiä että oli nukkunu pommiin!!! Ja minä tietenki tilasin sille matkat ja sannoin että ÄLÄ VAAN MISSAA LAIVAA! No näin kuitenkin ei-niin-yllättävästi kävi ja ihan turhaan olin laittanu 100 viestiä sohovasurffaajille joisa pyysin sohovaa kolomelle. Tulipa kuitenki tutustuttua Tukholmasa asuviin turkkilaisiin tätä kautta, ne innostu kovasti ku kirijotin niille turkiksi.

Tavattiin siis Tukholmasa, Amerikana oli löytäny yhen amerikkalais-ruotsalaisen parin joka asu noin kahen neliön kämpäsä ja me saatiin vielä olla yötä sielä. Kierreltiin amerikkalaisen kans kaupunkia ja syötiin kebab-falafelit, amerikkalainen oli muuttanu naisen peräsä Kaliforniasta tänne ja siirtyny ekonomista pakettienpakkaajaksi.

Amerikkalainen ja ruotsalainen meni johonki päivällisille ja me jäätin juomaan kalijaa, puhuttiin syvällisiä mm. uskonnoista ja kulttuureista (kuten meikäläisen seurasa jotenki aina tapahtuu). Mentiin bussilla saarella olevasta kaupunginosasta (no kaikki kaupunginosathan Tukholmasa on saarella) ja takapenkillä oli aikalailla porukkaa jotka myös joi "sallaa" piilopullosta. Meijän piti päästä amerikkalais-ruotsalaisten kautta pummilla yhelle hienolle klubille koska ne jotenki tunsi bändin joka soitti sielä. No ei päästy mutta me joitaki takaovia pitkin summasa kävelemällä löyvettiin lopulta klubille. Sielä selitin mm. yhelle tyypille aiemmin päivällä kokkeesa kysyttyä Altaista teoriaa jonka mukkaan turkkilaiset ja suomalaiset on sukukansa. Se oli ihan äimänkäkenä, ihan ku oisin kertonu että meteoriitti iskee maapalloon huomena.

Amerikana oli päättäny iskiä miehen joten se pussaili sielä jonku 18-vuotiaan kans ja sitte jonku tumman afrikkalaisen kans. Sitte päätettiin mennä töiselle klubille ja törmättiin johonki liberialaiseen tyyppiin joka vei meijät gay-paikalta näyttävälle klubille, muutenki tyyppi oli ihan gay mutta halusi silti että tanssin hänen kanssaan intiimisti. Amerikano löysi taas jonku tyypin sieläki klubilla ja katos niin että sillä oli laukusa mun lompakko ja kännykkä. Alloin siinä jo kyseleen joiltaki tuntemattomilta naisilta pääsenkö niitten tykö yöksi ku se tuliki takasi. Oli kai heitetty ulos ku oli liian intiimisti miehen kanssa.

Me lähettiin kotia kohti ja Amerikana iski vielä yhen miehen, norjalaisen jolla oli hobitti-nimi ja muutenki oli ku karvanen hobitti. Meinattiin mennä yöksi liberialaiselle koska kello oli jo jottain nelijä, mutta ku oltiin ensin istuttu väärään suuntaan meneväsä junasa minä sannoin että en lähe kahtomaan kun te hässitte. Niinpä sitte Amerikanaki päätti lähtiä mun mukkaan ja me matkustettiin takas ruotsalais-amerikkalaisille. Ensin laulettiin laulu maasa makkaavasta hampurilaisesta aika keskeisellä asemalla. Ku tultiin perille kämpille niin huomattiin ettei sielä ookkaan kettään, ja Amerikana rinkutti epätoivosesti kellua. Päätettiin lähtiä kysymään lähheisestä hotellista mitä sielä olo maksaa ja mennä aamiaselle (kello oli melekeen viis). Matkalla sinne amerikkalais-ruotsalaiset tuli vastaan ja päästiinki niille nukkumaan.

Lauantaina ei siis keritty näkkeen päivänvalua. Otettiin bussi tänne ja käytiin tosi kivasa sushi-paikasa josa oli buffet, söin kerranki sushia niin että ei teheny enempää mieli. Amerikana puhhuu lakkaamatta ja nyt se selosti parhaasta kaveristaan jonka kans niillä meni välit, en kyllä tajunnu miksi. Joko siksi että kaveri oli ihastunu Amerikanaan tai siksi että se on pahempi lumppu ku tämä. No me mentiin sitte kämpille ja jouvuttiin juomaan Stolichnaya-Campareja koska Systemiin ei oltu ehitty. Oli kuitenki lystin pukannu ja mentiin baariin, matkalla bussisa improvisoitiin taas lauluja aiheena bussipysäkkien nimet.

Baarisa meijän pöytään istu -yllätys yllätys- suomalaset jotka ei tajunnu että oon suomalainen vaikka vastasin niille suomeksi. Niitten tytär oli kai jossain näytelmäsä päätähti. Amerikana totes "Suokaa anteeksi mutta lähen ehtimään itelleni miehen" ja katos. Se löyty istumasa joitenki nuorien poikien pöyväsä ja osas jo erittäin tuhumia sanontoja ruotsiksi. Yks niistä pojista näytti Tom Cruiselta nuorena mutta oli varattu. Muuten tyypit oli tyhymiä ku saapas ja innostuivat Amerikanan käskystä pussaamaan toisiaan ja poseeraamaan kameralle. Mitäs sitä on sanottu ruotsalaisten homo- ja aseksualisuustiloista? No Amerikana sai sitte lopulta yhen sänkyyn joka oli vähä vanahempi ja todennäkösesti varattu koska vei tämän hotelliin. Ja sunnuntai oli vielä issäinpäivän aamu ja tällä tyypillä oli kuulemma kaksi lasta.

Minä sain vielä yöllä tekstarin kahelta saksalaiselta jotka oli pyytäny päästä mun tykö sohovasurffaamaan, tapasin ne baarin eesä mutta ei menty sinne koska oli kallista. En jaksanu lähtiä niitten kans yheksi tunniksi osakunnille ja olin huolisani Amerikanasta, mentiin baarin etteen joka oli periaatteesa sulettu, mutta näin ikkunasta että se pussaili sielä tämän miehen kans. Päästiin vielä sissäänki vaikka paikka oli kiinni ja juotiin jonku oluet renttu-saksalaisen kans. Minä lähin sitte yksin hampurilaiselle ja keskustelin hampurilaispaikasa joittenki kans epäsuhteijen toimimattomuuesta.

Aamulla sain ootelle Amerikanaa joka ei muistanu misä kämpäsä asun ja oli menny etiopialaiselle naapurille, satuttiin sitte törmäämään Naamakirijasa. Ehti se vielä palluulennolleen kuitenki.

Rapistumista

Kävin taas jumpasa ja ei voi ku ihimetellä että miten se kunto voi joka kerta vaan rapistua? Tai ehkä asia johtu siitä että kysseesä oli intensiivitunti "kovakuntosille" jonkalainen meikäläinen ei ihan ole. Kyllä sielä muutki puuskutti ja yksi istu kalmankalapiana tunnin lopusa kun meinas kai pyörtyä. Hörppäilin siinä äkisti vesipullosta ja tunnin lopusa huomasin että se oli ilimeisesti jonku toisen vesipullo koska se oli siitä kajonnu ja mun oma pullo suomenkielisellä tekstillä oli jälellä täysinäisenä. Krö-höm.

 Ei täsä muutenkaan ole ollut häävi veto, jauhan vain tätä eroasiaa pääsä enkä voi siirtyä nussimaan seuraava seksiobjektia iliman turhia murheita kuten modernin nykynaisen pitäs. Kun ei vaan niinku kiinnosta muut miehet ei niin pätkääkään. Montakohan VUOTTA täsä vielä mennee ennen ku pääsen tästä yli? Kiva havahtua 5-kymppisenä että olenpas täsä muutaman vuosikymmenen vain jauhanut tätä juttua. Asiaa ei helepota se että Mitäkään ei tunnu pääsevän yli asiasta ja hautoo asiaa tyypillisen haaveilijan tyyliin, mutta eipä täsä muitakaan vaihtoehtoja ole. Minulla on ainaki suunnitelmisa olla täälä vielä pari vuotta opiskelemasa joten jos herra ei saa persettään hinattua mamin hoiteista niin saa sitte syyttää ihtiään.

 PM-seminaarit on ollu tällä viikolla, mulla oli semmosen perfektionistin työ opponoitavana eikä siitä kurssinvetäjätkään löytäneet mittään virheitä. Oma työhän vilisee virheitä mutta ottakoon huomioon että oon ainua kurssilla jonka äidinkieli ruotsi ei ole, eikä etes toinen vaan vasta kolomas kieli! (Lukkuunottamatta saksalaista kurssinohojaajaa joka ei ossaa hirviän hyvin ruotsia.) Ens viikolla sekä hullu amerikkalainen kaveri että Kaikkiruokanen tullee tänne käymään (jos Kaikkiruokanen ei missaa junnaa tai laivaa, mikä on erittäin tojennäköstä ottaen huomioo kuka on kysseesä). Kaikkiruokaselle piti varata lippuki kuten tavallista ku hän ite ei saa aikaseksi kuitenkaan. Ja huomena ois sohovasurffaajien billeet, pitäsköhän mennä sinne niin sais ainaki sekunniksi muuta aateltavvaa.

Väikkärit vol. 2

Nyt istun junasa matkalla takasi kohti Ruotsia, matkoihin mennee yhtä kauan ku perillä viipyminen kestää. Kello on nelijä ja pimiä meinaa jo tulla. Kyllä on varsin älykästä hommaa tää talaviaikaan siirtyminen. Tulin laivalla intialaisten kans ja toinen niistähän tietenki alako lähentelemään noin kahen tunnin päästä tuttavuuesta. Kyllä se siitä lähti ku sannoin että hän on hieman liian päällekäyvä mutta ei ollu kyllä mukava nukkua tyyppien kans hytisä ku ei tienny josko tyypperö saa päähänsä hypätä mun päälle jossain vaiheesa yötä. Melekonen limanulijake, joka ei koskaan ollu nähäny blondia niin läheltä! No ei varmaan tule näkemäänkään tuolla taktiikalla.

 Junamatka meni suhtkot kivuttomasti, perille päästyä siskolla oli angsti kyllään tulevista sukulaisista ja sukulaisista jotka ois halunnu tulla mutta joita ei ollu käsketty. Viiniä oli ostettu varmaan kymmeniä pulloja mutta vieraitten määrä oli karsiutunu muutamaan. Lapsiperhesukulaiset kävi pikasesti ja sen jäläkeen posahti kuoharipullo auki. Siinä sitte ilimotti eräs Itä-Suomesa asuva pariskuntaki että tulevat illaksi käymään ja ilimestypä paikalle yllättävästi meijän nuorin serkkuki.

 Teema juhulisa oli epäakateeminen ja sen kunniaksi löyvettiin osallistujien päähän perruukkeja, aurinkolaseja ja karvapuuhkia joitten levittämiä höyheniä oli myöhemmin ympäri kämppää ja baaria johon mentiin. Me pijettiin myös tietokilipailu siskosta ja kysymyksetä käsitteli pääasiasa asioita joihin kukkaan ei tienny vastausta. Voittaja sai kuitenki suklaata ja häviäjä tekokissanpaskan, jonka hän suosiolla anto siskolle.

 Käytiinpä illan mittaan vielä saunasaki ja rekrytoitiin serkku mutafutistiimiin nousuhumalan turvin. Taksilla ajeltiin baarin etteen, mentiin nurkan taka juomaan ja oltiin vaikka minkälainen näky hutsuvaatteisa. Osa porukasta tosin luuli kai meijän olevan halloween-juhulijoita. Koiraa kusettamasa käyvesäni naapuri kysyki sitä ja minä sannoin että ei ku meillä on väitösjuhula.

 Baarisa juotiin kaikki liikaa ja tanssittiin, eipä sielä niin ihime meininkiä ollu. Sisko analysoi tuntemattomien kategorialuokitusta ja kaveri innostu pussaileen serkun kans. Kellojaki käännettiin yöllä niin että lähettiin "jo" kolomen maisa grillille, josa sisko kävi laatallaki nurkan takana. Kotona minä innostuin vielä lämmittään saunan ja sisko huusi että "tähän aikaan illasta soppii portviini". Porukka halus sitte nukkua niin tiiviisti että yksi patja ja yks sänky ois riittäny koko porukalle, viijelle ihimiselle ja koiralle joka luonnollisesti myös nukku sängysä.

 Aamulla oli kerranki siskolla kapula ja illalla ajeltiin vanahemmille, josa meijän isä on innostunu karaokesta ja laulaa jopa iliman taustamussiikkia mikrofoniin ja imitoi Ahti Karijalaista. Meijätki pakotettiin laulamaan jottain tangua. Kyllähän yksi karaoke suomenreissuihin aina kuuluu.

Nyt lähen kohti systerin väitösjuhulia osa 2. Koolla sama poppoo ku vanahoina aikoina, eli kovvaa menua luvasa. Matkan alotan kahen intialaisen gurun kans. Tällä viikolla on ollu noin 1 tunti vappaa-aikaa lyhärifestareitten, töitten ja opintojen ohesa joten rajumman luokan tuulettuminen on tarpeeseen.

Ümit - Toivo

Ayrıldık
Bir nehrin kolları gibi 
Ben bir başka ovayı... 
Sen bir başka platoyu sulamaya çalıştık.
Ama yine de
Umut yok olmuyor insanda.
Kim bilir, belki de...
Aynı denize dökülürüz. 


Erottiin
Niinku joenuomat 
Mää lähin virtaan toiselle tasangolle... 
Ja sää toiselle. 
Mutta vieläkään 
Ei toivo katua ihimisestä. 
Kuka tietää, ehkä meki... 
Virrataan sammaan mereen.

 İbrahim Selman Coşgun 1976 (Käännös Miikkulainen)

Täyvellisesti suunniteltu maailima joka meni pieleen

Voi keleen keleen kele. Olin suunnitellu mennä tännän juomaa kalijaa sohovasurffaajien kans ja sen takia en esimerkiksi menny Spinning-Björning spinningiin. No mutta vitut. Eihän ne mua sisälle päästäneet ku en oo vielä saanu uutta opiskelijakorttia, en pitäny kiirettä sen hankkimisen kans koska täsä kortisa lukkee että se on giltig 31-10 asti. Vaan paskat eipä ollukkaan. Eli sain sitte käpötellä jäätäväsä pakkasesa takaisin ja saahaan taas kuukausi oottaa seuravaa tappaamista. Tänne ois tullut mm. palijo turkkilaisia joten siinä meni seki sosiaalistumistapahtuma ohi. Voi ttu tätä maata, täälä on ensinnäki ihan mahoton mennä juomaan kalijaa, ainua keino on suunnitella ko. tapahtuma etukätteen hankkimalla VIIKOLLA systeemistä kalijaa ja juomalla kotona koska baarit ei ikkään oo auki tai niiihin ei jostain käsittämättömästä syystä pääse. Eikä täälä myöskään voi tutustua kehenkään juuri tämmösten tapahtumien takia. Ja muutenki täälä on kaikki niin suunniteltua ja sääjeltyä että esim. ku tämmöstä tapahtuu niin sitte sen tietää että se ilta oli siinä, esimerkiksi Turkisa aina jostain spontaanisti kuitenki ilimestyis suunnitelma B ja C. No eipä oo ainakaan krapula huomena kurdinkurssilla.

Piiiiiiiiitkä kylymä talavi

Täälä kämpäsä jäätyy kuoliaaksi. Siis lämmitystä ei oo vieläkään älytty laittaa päälle ja ulukona on niinku korkeintaan 10 astetta. Nokka punasena joutuu istumaan kaikki vaatteet päällä ja suihkuun ei tarkene mennä. Saunojahan täälä ei ole, ees ylleissaunoja. Kuntosalin saunaki toimii millon toimii, yhesti ku heitin löylyä niin ei kuulunu sihhaustakkaan. Että olipa harvinaisen paskat löylyt sitte. Ja kukkaan muuhan sielä saunasa ei ees käy ku minä joten kovin moni ei varmaan valitakkaan. Kiirettä pittää, en kerkiä mitenkään hoitaa kaikkia hommia mitkä pitäs. Ja Mitän kanssa on niin ja näin, kun se on nyt tajunnu että mehän ei vastasuuesakkaan nähä ku kerran vuojesa ja on masentunu siitä että meillä ei ole mittään toivua. Koska kumpikaan ei halua muuttaa vaan toisen takia toiseen maahan (olemaan työttömänä). Ja kaiken tämän lisäksi aurinko nousee nyt viimeinki sitte vasta minun jäläkeen, ja aamulla on siis sekä erittäin pimiää että jäätävän kylymää ku joutuu ihtensä kiskomaan sängystä (patjalta) niinku jonku elimen ruumiista. Huomena meen ensimmäistä kertaa elämäsä jalakapallo-otteluun, en tiiä pitäskö kannustaa Ruotsia vai Hollantia. Sitä ennen saa ainaki ilimasta ruokaa joten pittää sitte vaivautua, vaikka ei muuten huvittais jäähä Tukholmaan koko päiväksi, jouvun nimittäin lähteen jo puoli kasilta aamulla kotua ja ties millon iltamyöhällä on kotona, jos ees kerkiää viimeseen linija-autoon.

Joka ilta lamppu sammuu

Väsyttää ihan helekkaristi, kirijotin loppun kurdin kotitentin jonka deadline on huomena ja sitte pitäski alakaa vääntämään PM:ää (joka on muuten lyhenne sannoista Poistuva Mielenterveys!). Meillä oli luento kurdilaisesta kirijallisuuesta, meijän pitäs olla siis asiantuntijoita Lähi-Iän, Turkin, Keski-Aasian, Etelä-Aasian ja Intian, Iranin sekä Pohjois-Afrikan politiikasta, kulttuurista, kielistä, uskonnoista, kirijallisuuvesta, historiasta, sosiaalisista rakenteista sekä tallousasioista, ku jokkaista aihetta käsitellään ehkä noin yhen luennon verran. Ja joka luennolla on eri luennoihtija eri yliopistosta joka ihimettellee miten tyhymiä me ollaan ku ei tiijetä mikä on kurdilaisten kansalliseepos (Mem u Zin) tai mikä on jonku intialaisen osavaltion pääkaupunki. Olen taas tänä vuonnaki lyhärifestareilla töisä vaikka viime vuonna vannoin että sitä en tee. Ja samalla viikolla vielä on koeviikkoja PM:n loppuunsaattaminen, sekä Suomeen meno siskon väikkäritupareihin (lue: ryyppäjäisiin). En malta oottaa marraskuuta niin että nämä kurssit loppuu (ja uuet alakaa). Muuten täsä ei oo kerenny harrastaa mittään ku vappaa-aikaahan ei opiskelijalla erikseen ole. Kävin sentään spinningisä tarkastamasa ohojaajan pullottavat pöksyt, kumma ku sinne salille ei kerkiä vaikka sitte netisä kerkiäis lojumaan niin tuhannesti. Ja iltaseittemän jäläkeen ku tullee pimiä ei ennää jaksais tehä mittään tai ainakaan lähtiä ulos satteeseen...

Nyt mulla on uus kone, meni hermot sen vehkeen kans jonka käynnistämiseenki meni noin tunti. Ostin sitte ex-tempori vehkeen joka on sammaa merkkiä ku aikasemmin varastettu, tosin vähä uuempi malli ja muistiaksi on enemmän. Siskon väikkärit oli viikonloppuna ja nyt se on virallisesti sivistyny, oli kyllä raskasta istua väitöstillaisuuvesa. Mietittiin jo etukätteen mahollisia tapoja keskeyttää tillaisuus jos tullee kiperiä kysymyksiä, no eipä niitä tarvinu sitte paitsi että ylleisöstä jouvuttiin huuteleen väittelijälle että hänen(ki) tukkansa on sekasin. Tänne tultiin heti juomaan mun tillaamaa shamppanjaa (no eipä se kyllä tavallista kuoharia häävimpää ollu) ja mentiin siskon kavereille jotka kuhtu meijät illalliselle. Mehän mentiin sinne pienesä sieväsä muoviset kuoharilasit käjesä ja minä en ottanu tarijoiltua vinkkua vaan join omasta pullosta rommia muka välttääkseni krapulan. Myös ei-vilijapohojasta konijakkia mulle tarijoiltiin. Siskon Suomesta käymään tullu kaveriki innostu puhumaan ruotsia muutaman lasillisen jäläkeen vaikkei ossaakaan, tulipa siinä käännettyä illan mittaan jopa kuoroharrastajien Kullervo-sikermä. Ja siinä sivusa tanssittiin pariskunnan sängysä ja sohovilla ja tohtori yritti saaha mua alas. Ei sitte menty baariinkaan koska allekirijottaneella oli silimät seissy pääsä. Ja kotona olin kuulemma rojahtanu kaverin päälle ja yrittäny poistua ulos ranskalaisen parvekkeen kautta, kolomannesta kerroksesta siis. Ja aamulla oli tajunnanräjjäyttävä krapula, ja vielä tänä aamunaki oli vähä heikko happi.

Bloggeri ja tietokone jumittaa

En oo voinu tähän p-n bloggiin kirijottaa ku se on tiltannu joka kerta! Onnistun myöski hävittään kaikki kuvani ja mussiikkini (JÄLLEEN KERRAN)ku kovalevy hajos. Mitä oli täälä kahtena viikonloppuna, sillä oli konferenssi ensin Köpiksesä ja sitte se kävi Växjön kyläsä pitämäsä jonku tunnin esityksen, jota varten sielä piti olla viis päivää. Oli ihan huippua ja tuntuu sähkötuoliin menolta sanua taas hyvästejä asemalla. Ei oo tietua nähhäänkö ennen joulua. Mitä anto mulle 10 gigaa turkkilaista ja kurdilaista mussiikkia. Olen muuten alakanu myös pluggaan kurdia (etelämurretta jota kirijotettaan arabialaisilla kirijaimilla) mutta se on vähintäänki hankalaa ku ei sitä ole koskaan kuullukkaan missään ja muutenki aikaa vie ihan helekkaristi kaikki esitelmien, kirijotelmien, esseitten ynnä muitten teko ja vielä se töisä pendlaaminen. Kyllä täsä ois loman tarpeesa tai ees yhen viikonlopun jollon ei tarvi tehä mittään! Ja opintotukia ei vieläkään oo kuulunu, alan eppäileen ettei sitä tuu ollenkaan. En oikeen elä tuolla palakalla ku siitä 80% mennee vuokraan ja lopulla pitäs maksella vielä matkakustannuksia, muita laskuja ja ostaa ruokaa. Ja kyllä sitä elämisseen tarvii muutaki, oon esimerkiksi nyt ollu kolome kuukautta iliman sänkyä ja pyörää joista on turha haaveillakkaan jos ei rahhaa kuulu. Kirijahyllyn löysin viime viikolla halavalla naapurista, tosin se haisee hirviälle (vanahalle kananmunalle), en tiiä onko sinne kana muninu vai onko koko kaappi hommeesa. Mukavasti lemahtellee ku on kämpäsä vaan yks huone, oon koittanu sitä hajua saaha pois kahavinpurulla, onpa kiva opiskella ku lehahtaa hommeinen muna naamalla ku aukasee kirijan.

Kesän ainuat festarit

Oli oikeen lystikäs festari varsinki ku sää oli poikkeuksellisen lämmin (+26) ja aurinko paisto. Olin sopinu tappaamisen muutaman ennalta tuntemattoman sohovasurffaajan kans. Sitä ennen yritin käyvä Systeemisä ostamasa rommia mutta perhana, passi oli jääny kottiin, ruotsalaista id:tä mulla ei ole ja eihän ne sitte mulle sitä myyneet. Kyllä otti päähän, mietin että pääsenköhän anniskelualueellekaan festareilla.

Paikka oli erittäin viihtyisä ulukoilimakylypylä ja festarialueen ulukopuolella istu porukkaa juomasa vinkkua. Tavattiin uusseelantilaisen, ruotsalaisen ja georgialaisen kans ja mentiin kuuntelemaan bändejä. Pienellä lavalla oli vähä äänentoistosa ongelmia. Georgialainen oli negatiivisena ja sano että mussiikki kuulostaa paremmalta ku aurinko laskee. Sanottiin sille että tojennäkösesti se ei johu mitenkään auringosta vaan siitä että oot enemmän kännisä iltasin. Mentiin sitte anniskelualueelle (jonne minut 19-vuotiaan näkösenä päästettiin)ja juotiin sielä ylihinnoteltua Norrlands Guldia ja huonolaatusta viiniä.

Tavattiin vielä turkinarmenialainen ja se järkytty myös kuullesaan että alkoholia ei saa festarialueella juua. Päätettiin sitte mennä Systemiin hakemaan viinaa ja salakulijettaa se alueelle. Näin tehtiin ja me ostettiin snapseja sekä olutta jota ryystettiin nurmikolla. Georgialaisen naamaki alako loistaa ja se tuumasi että "hei, tää bändihän on parempi ku nuo aikasemmat." Niinpä niin. Keskusteltiin Ruotsista ja taas vaihteeksi sain kuulla aiemminkitojetun että Ruotsi toimii paremmin teoriasa ku käytännösä ja ruotsalaisten kans on lähes mahoton kaverustua.

Minä piilotin snapsipullon molemmille puolille tissiliivejä ja ne törötti sieltä niinku ylimääräset nännit. Loput meni armenialaisen tietokonelaukkuun lopputyön lehtien välliin. Alueella jaettiin ilimaseksi Dr. Pepperiä johon me lontrattiin snapseja ja oltiinki sitte hilipeitä The Go! Teamin keikalla. Vessoihin oli jumalattomat jonot ja kasvisruoka ei ollu hääviä. Toinen kahtomisenarvonen bändi oli tietenki Arcade Fire jonka keikalla oli palijo porukkaa ja äänenlaatu sekä taustavideot vastas levylaatua toisin ku monilla muilla poppisbändeillä.

Festarin jäläkeen meinattiin ensin jatkoille, lopulta me mentiin vaan armenialaisen kans istumaan karaokepubiin ja muut ei päässy sisällä ilimeisesti koska niillä oli mukana isoja varastettuja festarijulisteita. Karaokepaikasa oli muuten jumalattoman hyvälaatusta karaokea, se ei oikeestaan ollu karaokea vaan ammattilaisten stemmoisa esittämää laulua. Tai sitte humalan taso oli riittävä.

Minä menin surffaamaan armenialaisen kotia koska viimenen bussi oli menny jo puoli yheltä. Se assuu jonku 70-vuotiaan taiteilijahipin tykönä jonka seinillä roikkuu mustavalakosia valokuvia ja itetehtyjä taideteoksia. Aamulla sain vielä turkkilaista munakasta ja baklavaa.

Popaganda!

Päivä 19: Vastakohdat

Tohovelit jotka herätti hilipeyttä ku käytin niitä töisä.

Tämä viikko on vappaata ja suunnittelin Helsinkiin menua mutta laivat oli niin kalliita että en vihtiny vaivautua. Viikonloppuna menen ehkä sitteki kesän ainoille festareille.

Kävin ostamasa uuet reenihousut, musta-pinkit tietenki. Niisä on jopa tasku johon voi laittaa avvaimen. Huomena pääsen viimenki treenaamaan puolen vuojen tauon jäläkeen. Sen jäläkeen on varmaan aikamoiset lihaskivut. Huomena on viimeinki tilipäivä, oon eläny tämän kuun tosi minimirahalla ja silti rahhaa jäi niin että ostin vielä melekeen 30 euron housutki. Huonekalut on vieläki hankkimatta, vaan pari lamppua ja keittiötarvikkeita oon ostanu. Sitte pittää maksaa siskolle laina takasin, vuokra, sanomalehti, ladata matkakorttia ja ostaa kahavinkeitin. Myös salikortti maksaa maltaita. Rahanmenua ei voi estää.

Oon kahtonu elokuvia ja kuunnellu Bengt Liljegrenin kirijottamaan Hitlerin elämäkertaa kirijaston nettiäänikirijana. Hitler sano että hän ei tartte vaimua koska Saksan kansa on hänen eukkonsa (=oli piilohomo). Ja vaikka Hitler anto sojan loppupuolella ihan älyttömiä käskyjä ja siirteli kuviteltuja armeijoita onnistu se ylipuhumaan joka ikisen everstin ja kenraalin joka aiko mennä sanomaan sille vastaan. Ja Saksan kansa laulo Führerille ja vanno ikusta rakkauttaan niinku kunnon 30-lukulainen nainen. Ylipaisuvalla ihtetunnolla pääsee vaikka mihin.

Ja Hitler halus kaikista blondeja aarilaisia mutta oli ite tummatukkanen. Hitler määräs kaikki juutalaiset tapettavaksi vaikka sillä oli saastasta juutalaisverta itesäänki. Ja kaikki homot tuli tietenki tappaa - kukas muu ois niin homofoobinen ku ommaa seksuaalisuuttaan vihhaava hemmo. Ja Hitler vanno kansallismielisyyen nimmeen - oli ite itävaltalainen joka muutti Saksaan ja päätti valottaa sen nimesä muut kansat. Puolueen nimi oli kansallissosialistinen -Hitler nimitti ihte ihtensä diktaattoriksi. Mitä absurdimpia, älyttömimpiä ja ommaan ylivoimasuuteensa eniten uskovia tyyppejä puolueitten johtoon laitetaan sitä suuremmalla tojennäkösyyellä kansa niitä suosii.

Päivä 18: Täällä minä asun

Opiskelijagetto josa kaikki talot näyttää samanlaisilta (oon yrittäny kolome kertaa väärään talloon ja ihimetelly ku avvain ei toimi, ihan selevinpäin). Onneksi mulla on sentään oma asunto eikä tartte sitä bilettävien "nollaavien" kans jakkaa. Äänieristyski on toistaseksi toiminu hyvin, viikonloppusin sillon tällön kuuluvat juomalaulut ei meikäläisen unta haittaa.

Viikonloppuna oltiin kulttuurifestareilla Dumanin konsertisa. En oo ikkään ollu niin kauhiasa kaatosatteesa ulukoilimakonsertisa, niin monesa provinssisa ku onki tullu käytyä. Melankoliseen mussiikkiin sää sopi ihan hyvin, tosin kengät imi 5 litraa vettä. Seisoskeltiin sitte olutteltasa vaikka paastolla oleva turkkilainen kaveri ei olutta nauttinukkaan. Oli myös erittäin kännisiä turkkilaisia (ruotsalaisyhteiskuntaan hyvin integroituneita?) ja näin myös sinisilimäsen ja vaaliatukkasen turkkilaisen, mikä on aika harvinaista. Sitte mentiin ihan loistavaan belekialaisoluia myyvään baariin, sielä sai Lambicisa keiteltyjä simpukoitaki. Oluet oli tosin 10 kertaa kalliimpia ku Belekiasa. Olin Ankin tykönä yötä ja se tarijoili vielä rommia schweppesin kans ja kuunneltiin ruotsalaisia 50-luvun hittejä.

Lauantaina kaverit tuli Suomesta päiväristeilylle ja ne olivat tietenki hiprakasa sieltä tullesa, yksi oli niin pahhoinvoiva että lähti laivalle takasi nukkuun. Muitten kans mentiinki italialaisravintolaan ja juotiin kalijat kello yks päivällä, tarijoilija mulukoili pahantuulisesti ja kysy että ettekö te etes syö mittään. Laskuki tuotiin pöytään kysymättä. Höröteltiin kielikäännöksille ja ilimeisesti aika kovaäänisesti. Kajulla vastaan tullu Zombiewalkkaan ei näyttäny yhtä karmivalta ja kalapialta ku meikäläisten lauantailuukki.

Hörhökaveri meinaa mennä kotirouvaksi Brasiliaan ku on tavannu yhen brasilialaisen lääkärin. Me aiotaan mennä sen kans myös Ekyptiin joulun tienoilla, se ku on ollu monivuotinen aie joka on jääny aina tekemättä. Toivottavasti mellakat herkiää siihen mennesä, tosin me yhesä aiheutettaan uus mellakka.

Suomimeininkiä Ruotsisa

Täälä on ollu vieraita koko viikon joten oon saanu vähä vaihtelua antisosiaaliseen elämääni. Tiistaina Anki tuli kyllään ja suunniteltiin suomenkielen opasta ruotsalaisille. Opetin Ankille 17 rauta-sanan sisältävvää termiä (rauta ja kulli on sen lempisanoja suomeksi) ja sitte tehtiin vielä junasa dialogi joka oli hyvin kaurismäkeläinen ja siinä känninen mies iski naista baarisa. Mietittiin onko puukkotappelu liian klisseinen aihe suomidialogiksi mutta mitäs muutakaan uutisisa oli eilen ku juttu entiseltä kotipaikkakunnalta josa oli puukotettu jottain baarin eesä tappelusa. Näyttää olevan siis ihan karua totta tämä klissee.

Keskiviikkona tuli myös sisko uuen POIKAkaverinsa kans, miesystäväksi häntä ei saa kuulemma sanua vaikka ikkää on jo melekeen 38. Meinas lähtiä tajut ku kaksi erittäin äänekästä henkilyä käkätti täälä mun minimaalisesa kämpäsä. Vieraat joutuvat majottumaan kovalla lattilalla koska vieraspatjoja ei ole, Ankilla oli sentään puhallettava patja jolla nukkuminen kuulemma tuntu ku makkais lankulla.

Eilen tirpotettiin viiniä ja sitte puettiin vielä päälle rekvisiittaa mun fetissilaukusta (siskolla oli mun lyhyt hame, sukkanauhat ja nahkatakki, POIKAkaverilla afroperruukki ja mulla tietenki KiTu-paita sekä Kikka-perruukki. Jotta maksimoitas huomio baarisa mentiin vielä tanssimaan korokkeelle vaikkei sielä virallista tanssilattiaa ollu. Pöyväsä istujat kommentoi: "Vittu, miksei täälä aina oo tämmöstä" ja baarista laitettiin tanssin ajaksi mussiikkia kovemmalle. Yks humaltunut nainen tuli sanomaan: "Ni är så duktiga på att dansa" ja toisti vielä varmuuen vuoksi sanomansa kolome kertaa. Baarista tuli joku mies kameran kans kuvvaamaanki meitä, tiiä mistä sitä kuvansa vielä löytää. Olin kännisä mutta vältin krapula koska pittäyvyin rommi-dietisä aika tiukasti.

Mitä ei sitte saakkaan tulla ku Ruotsiin kolomeksi päiväksi. Suunniteltiin sitte että minä menisin Tanskaan jonne Mitä tullee ennen Ruotsia. Se tarkottaa taas lisämenoja koska tanskalaiset hotellit ei oo maailiman halavimpia. V-ttaa ku on näin vaikia järjestää tappaamisia ja kaiken kruunuksi Turkin viisumien saamista aijotaan vaikeuttaa niin että sielä käytyään pittää oottaa 90 päivää ennen ku saa matkustaa uuestaan. Turha siis luullakkaan että nähtäs tulevaisuuvesa usiammin ku kerran kolomesa kuukauvesa.

Paiva 17: Tunteet

Tunteet mennee laijasta laitaan ja on hyvin riippuvaisia rahasta, verensokerista, stressitilanteesta ja siitä onko tulevaisuuvesa suunnitteila matkaa. Kirijotin joskus Kaikkiruokasen kans kännisä johonki kännykkään että "sinulla on aina oltava matka suunnitteilla tai muuten tulee katastrofi" tai jottain muuta vastaavaa, ja näin on nytki näppylät. Jos tulevaisuuvesa ei oo mittään ootettavaa, jos kaikki päivät vaan jatkuu samalla tavalla ja viikot vierii toistensa peräsä niinku kommunistiarmeija niin ei elämäsä synny etes illuusiota siitä että siinä ois mittään järkiä. Tällä hetkellä rahatilanne on ihan p-stä, verensokerit on laskusa karkkihuipun jäläkeen ja Suomia lukkuunottamatta muutamaan kuukauteen ei olla menosa mihinkään.

Täälä oli tällä viikolla reggaefestarit, ruohua polttavia hippejä joka paikasa. Oisin itekki menny jos ois ollu liikaa rahhaa. Tai sitte Håkan Hellströmin konserttiin ens viikolla. Pridet ois myös ollu Tukholmasa, käväsin kyllä ilimasella festarialueella viikolla mutta tunnelma ei ollu sama ku Tantolundenisa josa sentään oli ruohua (siis ihan oikiaaki ruohua). Olen kai tullu niin vanahaksi etten tänä kesänä käy minkäännäkösillä festareilla, ehkä seki vielä tekkee tästä kesästä niin ei-kesämäisen. 25 astetta ei tunnu ennään ees helteeltä, kyllä meikäläistä ei oo luotu pohojoismaiseen ilimastoon. Lasken päiviä siihen että kesä loppuu, köyhyys hellittää vähäsen ja nään taas Mitän syyskuusa. Sitte voi taas ootella ku talavi ja piiskaava kylymyys ja ihon kuivuminen ja nenäverenvuojot alakaa. Ja se pimmeys joka vie mielenterveyven jokkaiselta elolliselta olennolta. Ihimiset laahustaa niinku hauvastanousseet parta kuurasa ja mittää liikettä ei näy missään kello 17 jäläkeen. Vihannekset kaupasa maksaa 10 eurua kappale ja ne maistuu kaikki samalta kerran käytetyltä vessanpönttöveeltä. Ja sitte vielä ropagandisoijaan tätä paikkaa jollaki hyvinvointivaltion nimikkeellä. Hyvinvointi in mai äss.

Vitutus potenssiin 10

Kuvia ei sitte voi lattailla tänne ku tällä konneella kestää oikiasti tunnin lattailla yhen kuvan. Ja uuen tietokonneen hankkimisesta koskaan on turha haaveilla, rahatilanne näyttää siltä.

Tänä viikonloppuna on mutafutisturnaus josta jättäyvyin ku piti olla töisä. Nyt on sitte töisä toistuvasti tullu viestiä ettei sielä mittään tekemistä oo, tällä viikolla oon ollu vaan kaks päivää töisä. Täälä pyörittelen sitte peukaloita ja ihan turhan takia tulin koko Ruotsiin aikasemmin. Kaikki rahat mitä palakasta tullee mennee pelekkään vuokraan, en tajua millä elän. Laskin juuri että nyt tilillä olevat rahat mennee pelekkiin matkoihin joten seinäpapereita saa syyvä kuukauen. Ei sillä että näisä uusisa asunnoisa ees mittään seinäpapereita oo.

 Ilimottelin jo CSN:lle että mulle ei sitte tarvi opintotukia maksaa ku tienaan "liikaa". Tuntipalakalla ei kuitenkaan pysty tojellista tuntimäärää arvioimaan ja voi hyvinki käyvä niin että josaki kuusa oonki vaan pari päivää töisä ku ei hommaa riitä ja siinä sitä sitte ollaan taas persettä myöten velloisa. Lisäksi Suomen pankki haluaa että alan täsä kuusa maksamaan sinne opintolainoja takasin. Ja jokkainen muutoksenteko maksaa jo sata eurua. Voi jumalauta tätä vitutusta, alakaa aina ihan helevetisti k-ä ku tullee pohojoismaihin takasin. Elämä täälä on vaan sitä että nousee jumalattoman aikasin ennen auringonnousua ylös, matkustaa pari tuntia töihin, käy sielä pyörähtämäsä, tullee takasin ja loppuajan pyörittellee peukaloita koska ei oo vara ees mennä elokuvviin tai käyvä kahavilla. Sosiaalisia suhteita ei pysty luomaan iliman rahhaa, mittään ei pysty vappaa-ajalla harrastaan ja aika kulluu vaan ootellesa että olis tämä päivä/viikko/kuukausi/vuosi jo ohi. Täsä kuusa piti taas jättää pyörän korijauttaminen välliin, sekä kuntosalikortin ostaminen. Sama juttu ens kuusa ja joka kuusa ilimeisesti. Sitte tulleeki jo lumet sopivasti. Kyllä taijan suosiolla jättää ne maisterinopinnot tekemättä. Ja lähen mihin tahansa maahan ku jään tänne homehtumaan. Ei ihime että täälä kehittyy kaikenmaailiman massamurhaajapsykopaatteja, täälä maasa pystyy hyvin heleposti olemaan 9 vuotta ja ellää oman päänsä sisällä iliman että joku tullee käymään ja ihimettelemään että mikäs pommi sulla täällä on rakenteilla.

Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva

En kauhiana diggaile omakuvista mutta laitetaan tämmönen muutaman vuojen (!!) vanaha. Tukka on tuosa kuvasa poikkeuksellisesti kammattu mutta sisko totes mun vanahoja kuvia kahtuessaan että luukki ei oo kauhiasti muuttunu ja sama tollottava ilime on päällä.

Työt ja työmatkat immee 12 tuntia päivästä, eipä siinä tarvi sitte erikseen vappaa-ajan ohojelmaa suunnitella, varsinkaan ku perse on auki. Tylsä kesä. Joka ei ole minun mielestä säitten puolesta ees kesä, vaikka porukka tullee vastaan sortseisa ja yläosattomisa (huom. miehet).

Päivä 15: Rakkaus

Ei, en väitäkkään että mummu ja pappa ois menneet rakkauesta naimisiin. Eihän sitä ennen ees ruukattu. Eikä ruukattu erotakkaan jos ja kun vaikeuvet astu tielle, kuten vaikka väkivalta, pettäminen taikka kumppaniin kyllästyminen.

Oon kahtonu töisä romanttisia elokuvia kuten mm. Hiljaiset sillat. Pijin sitä nimensä perusteella (huono käännös) hömppäelokuvana kunnes joskus vahingosa satuin kahtomaan sen telekkarista, en tajunnu että "Broarna på Madison County" on sama leffa. Se on ihan pirun hyvä nyyhkytarina josa pääosia näyttelee loistavat Meryl Streep ja Clint Eastwood.

Päivä 14: Talvikuva

Asiaan sopimattomisa merkeisä tämmönen joulukuva keskellä kessää. Täsä kuvahaasteesa kestää ilimeisesti 2 vuotta vaan kestäköön.

Tulin Turkista viime viikolla ja Ruotsisa oli kuumempi ku sielä, varsinki mun kämppä käy erittäin kuumaksi kesällä. Se on ihan ok mutta mun pittää nyt 2 kuukautta elelllä iliman ruokapöytää (tai minkäänlaista pöytää, muuttolaatikot suorittaa virkaa), sänkyä ja kirijahyllyä, eli niitä kirijoja lojjuu sitte joka paikasa. Oon koittanu kahamia täältä Suomesta mukkaan kaikenlaista keittiötarviketta niin välttää niittenki ostamisen.

Suomeen tulin tuskallisesti päivälaivalla, sitte biletettiin kevyesti Turusa. Junamatkalla näin yhen vanahan opiskeluaikasen kaverin ja sen kans meni 6-tuntinen junamatka rattosasti.

Pohojanmaalla on sama eksoottinen meinki kun aina, naapurit käveleskelee pihaan justiin ku on alasti retkottamasa ja hyttyset immee veret kuiviin. Mikko Alatalon lauluiltaan osallistuttiin, Frederikin keikka taitaa jäähä seuranpuutteen takia välistä. Huomena lähtee laiva takas kohti Ruotsia.

Kuvahaasteongelmia

Oltiin viikko reissusa İstanbulisa ja Gökçeadalla, reissu oli aivan mahtava, taynna tapahtumia ja heratettiin kauhua jopa İstanbulin huorakorttelisa erittain aanekkaalla riijalla keskella yöta. Varmaan peloteltiin kaikki raiskaajatki lopullisesti pois. Gökçeada oli rauhallinen, puoliautioitunu kreikkalaisvaikutteinen saari ja Barba Yorgon viinit ei ollu maineensa arvosia. Mutta ranta oli aivan mahtava eika siela ollu meijan lisaksi kettaan muita. Mahtavat seksikkaat rusketusraijat (lue: rusketuslaikat) saatiin mita erinaisimpiin paikkoihin, Mitan nahka kuoriutuu vielaki.

Tullesa oli sitte mun lappari pöllitty. Siina meni kaikki kuvat viimesen 3 vuojen ajalta (ja osa vanahempiaki) seka kaikki videot, elokuvat, satoja tunteja mussiikkia, mm. kaikki turkkilainen mussiikki jota kaveri on mulle lahetelly viimesen 5 vuojen ajan. Ja varastahan on mahoton saaha kiinni, se ku on sen kayny nappaamasa katevasti mun pöyvalta. Kysseesa taytyy siis olla joko a) mun kamppis tai b) joku niitten kavereista. Vakkuutus ei valttamatta korvaa koska mun huoneen ovi ei ollu lukittu (= ei oo lukkua). Ja jos korvaa niin korkeintaan 80% konneesta. Jos saan joskus tietooni varkaan niin matkustan vaikka maapallon toiselle puolelle sita vetamaan turpaan.

Kiiretta kiiretta..

En oo kerenny paivittaan blogia ku meilla ei oo kotona nettia. Tannaan lahen İstanbulliin vastaanottamaan siskua ja kaveria, sitte mennaan Lansi-Turkkiin yhelle saarelle muutamaksi paivaksi...laitan paivitysta kun tulen takasin ens viikolla!

Päivä 13: Valo

Tää kuva on (taas vaihteeksi) Istanbulista Sokollu Mehmet Pasa-moskeijasta.

Eilen tuli taas tirpastua kännit, mentiin ensin syömään Vuokranantajan ja Norijalaisen kans, sitte ostettiin vodkaa ja salakulijetettiin se keilahalliin josa keilaillesa hörpittiin menemään. Olin sentään parempi ku Norijalainen joka heitti mm. takaperin pallua jalakojen välistä.

Bursasa tutustumani sohovasurffaaja oli kavereineen täälä, näin tyyppiä tosiaan 2 sekuntia. Sannoin vaan että hei, mitä kuuluu ja kyssyin lähteekö ne keilaamaan mutta aikovat jäähä baariin ja myöhemmiinkään eivät halunneet liittyä meijän seuraan.

Me mentiin perinteiseen Ylösalas-baariin ja sielä tuli sitte juotua raakaa giniä. Näin myös tyypin jonka kans oon ollu 4 kuukautta FB-kaveri mutta jota en oo ikinä livenä tavannu, no senki kans keskusteltiin tasan 2 sekunttia. Ja pöytään tullu turkkilainen osas flaamia, ja flaamiksi käyvysä keskustelusa selevis että seki oli oppinu sitä Belgian Gentisä. Ja se ruukas käyvä samasa turkkilaisesa leipomosa jonka lähellä me asuttiin josa minäki aina kävin ja puhhuin turkkia.

Alakerrasa soitti hyvä jazzbändi ja ensimmäistä kertaa Norjalainen ei tanssinu koska "oli paskaa mussiikkia". Me tanssittiin kyllä Amerikkalaisen kans jopa lavallaki. Yritin kännisä saaha Vuokranantajan vastaamaan muutamiin kysymyksiin liittyen Puolalaiseen jonka kans ne eros mutta eihän se mittään taas puhunu. Ja Puolalainen on vaan katkerana eikä voi olla sekunttiakaan miettimättä Vuokranantajaa vaikka tämä on ihan täysi paska.

Me vietettiin koko päivä Mitän kans sängysä vaikkei hurjaa krapulaa ollukkaan. Aamiaista syötiin illalla puoli kaheksalta. Olen joka päivä enemmän lovena siihen jäbään. Mutta kuukauen päästä on pakko palata toiselle mantereelle ja etäsuhteethan on tuhhoontuomittuja jo alun alakaen.

Päivä 12: Arkeni

Meijän keittiö on ylleensä räjähtäny, varsinki jos on vesikatko eikä voi tiskata. Kämppiksistä 4 on turkkilaisia ja 2 portugalilaisia. 7 ihimistä + niitten poika/tyttökaverit, kaverit, enot ja enon serkut, panot, kaverien panot ja muut epämääräset vieraat. Välillä ei voi laittaa ruokaa koska 5 ihimistä on jo tekemäsä ko. asiaa ja kaasuhellalla on vaan kaks liettä. En malta oottaa että pääsen ihan ommaa keittiötä käyttämään.

Koko kämppä on muutenki räjähtäny ja vuokranantaja ei vaan kertakaikkiaan saa aikaseksi  tehä mittään imurittomuus-ongelmalle. Täälä ei oo siis imuroitu kuukausiin ja etteisesä sentään on kokolattiamatto! Oman huoneen olen sentään (luonnollisesti turkkilaisittain) varrettomalla harijalla kontaten lakasta ja mopata. Mutta kyllä vituttaa ku ei kehtaa tuua (ainakaan naispuolisia turkkilais-) kavereita kyllään ku kämppä on niin pirun räjähtäny. Ja mölyä täälä riittää myös öisin ja aamusin.

Tottakai yksin asuminen on myös vitun tylsää eikä voi koskaan laittaa yhesä ruokaa, kahtua huonoja elokuvia tai valittaa kellekkään pesuhuoneen kunnosta. Ei voi myöskään soittaa kämppikselle jos avvain on unohtunu tai jos kaupasta tarvii jotaki. Tai lainailla kämppiksen ruokia jos itellä ei satu olemaan kaikkia aineksia. Ja yksin asunnosa tulle muutenki paranoidi olo, mulla ainakin, vaikkei kämppisten kans parhaita kavereita oltaiskaan.

Päivä 11: Hullua

Otin tään jalakapalloaiheisen kuvan hulluksi kuvaksi koska jalakapallofannius täälä on tosiaanki hullua. Ko. kuvasa kimppataksin kuski oli pukenu auton istuimilleen fanipaijat. Ihimiset taistelee käsirysysä jalakapallon takia enkä oo tavannu yhtään ihimistä joka ei oo valinnu suosikkijalakapallojoukkuetta. Jalakapallon kannattaminen on tärkiämpää ku politiikka tai vaalit.

Jääkiekkua täälä ei seurata enkä mitenkään löytäny mittään tv-kanavaa joka lähettäs maailmanmestaruusottelun finnaaliottelun. Jouvuin sitte kuuntelemmaan netistä suomalaista radioselostusta samalla ku askartelin Tuppukylä-aiheisia matkamuistomagneetteja. Olin kyläsä Mitän siskolla ja sen miehellä ja neki pakotin kuuntelemmaan, kuulemma arabialta kuulostaa suomen kieli. Suomalaiset ku taas luulee että turkki kuulostaa arabialta tai jopa turkkilaisia arabeiksi. Ei siis tarvinu hypellä suihkulähteisiin/muihin vesipaikkoihin ja juuva kuohuviiniä koko yötä vaikka Suomi voittiki.

Sunnuntaina aiotaan mennä kahtomaan jalakapallua, huomena piti mennä liftaamaan mutta ukkosta on luvattu. Ja missasin tutuntutun häät sen takia että Mitä lupas lähtiä mun kans siskolleen kyllään Länsi-Turkkiin mutta nyt se sisko oliki sitte tulosa kahtomaan suvun uutta kakrua eli Mitän siskontyttyä tänne. Eli taas on matkasuunnitelmat peruttu. H-n tuppukylä.

Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi

Tämän haasteen tekeminen kestää nähtävästi noin kymmenen vuotta. Kahavia täälä on vaikia saaha ja se on erittäin kallista, onneksi löysin tämän kahavin lähikaupasta joka maksaa "vain" 3,5 eurua/250g.

Eilen oltiin juomasa viiniä amerikkalaisen kaverin kans ja oli lystin pukannu. Tämän tyypin kans tahtoo aina venähtää aamupuolelle ku sillä on niin mielenkiintoset jutut.

Vuokranantaja oli sitte pettäny sen tyttöystävää ja se lähtee huomena takasin Puolaan. Tännään siis läksiäistunnelmisa. Minkäs teet, miehet on ilimeisesti kaikki säälittäviä sikoja. Jos josaki niistä ei näytä vikkaa olevan niin jotaki on jääny huomaamatta.

Minäkään en sitte tajunnu varata lentua ajjoisa, oottelin vielä että pääsisin kesäkursseille tai keksisin muun keinon jäähä tänne pitemmäksi. Nyt jouvun sitte ostamaan kalliimmat lennot. Olin myös saanu asunnon Ruotsisa ja siitä pittää maksaa vuokraa koko kesä.

Päivä 9: Päivän asu

Tämä paita on ostettu Istanbulista josta löytyy kaikkia outua tavaraa.

Tuntuu etten kerkiä mittään vaikkei mulla muuta ookkaan ku vappaa-aikaa.. Eilen pijettiin Euroviisu-kisastudiota ja yllätykseksi niin Norja, Turkki ku Puolaki tipahti mutta Suomen dippadaa se vaan jatkoi finnaaliin. Tuli sitten juotua viiniä taas vaikka viime viikolla muka alkotin alkolakkoilun. Joopa joo.


Sain asunnon Ruotsin tuppukylästä ja vastasin kiitos kyllä koska sieltä ei muuten mittään saa koskaan. Ja oma keittiö kuulostaa luksukselta, oon jakanu asunnon jonku kans viimeset 4 vuotta.

Päivä 8: Suosikkikuva

Tämä kuva muistuttaa suomalaisesta ankeuvesta, kylymyyestä ja hilijasuuesta.

 Meijän proffa oli käyny Helsingisä ja ei tykänny. Kuulemma Riika oli huomattavasti parempi ja Tallinnaki. No Suomi ei ole heleposti aukiava maa, mulle se ei oo auvennu vieläkään. Ja Helsinki on sielä kuitenki paras paikka. (Sorge mutta tämä on minun mielipije, en tykkää hilijasista paikoista joisa ihimiset kyttää ohikulukijoita verhonraosta).


Kävin toisen opettajan tykönä juomasa teetä ja se soitteli mulle baglamaa. Sitte se anto vielä semmosen runokirijan ja materiaalia vietäväksi Ruotsiin.

Viikonloppuna käväsin moikkaamasa ruotsalaisia kavereita Istanbulisa, laulettiin mm. Iki yabanci (kaksi ulukomaalaista, eli käännös Sinatran Strangers in the night:sta) ja ylleisö hihku ilosta ku se oli niin koomista. Mitäki menetti karaokeneitsyytensä Sarisinim (blondini) kappaleen kautta.

Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut

Huomisen Lastenpäivän kunniaksi laitetaanpa tämmönen kuva vuojelta 2009 - Istanbulistapa tietenki.

Flunssaa pukkaa päälle vieläki joten jouvuin perruuttammaan liftausreissun tännään. Huomena täytynee sitte ottaa juna aamulla että kerkiää ees vähä nähä kavereita.

Päivä 6: Teema "vihreä"

Kuvien julukasu on noin 100 vuotta myöhäsä. Olin kaverilla ja sopivasti sairastuin ku menin sinne ja sitte makasinki sielä 3 päivää iliman nettiä. Olo on vieläki paska ja huomena lupasin lähtiä liftaamaan Istanbulliin, en tiiä vielä pittääkö seki reissu perua. Kaveri ku tullee varta vasten Ruotsista sinne asti mutta meikäläinen makkaa kotona ja tuottaa kolome litraa räkkää päiväsä.

Kuva on meijän yliopistolta, tämän verran viheriää täälä sentään on vaikka muuten onki ollu viimasen kylymää.

Päivä 5: Vanha kuva

On vuosi 85...Kuvahaaste meinaa lipsua ku on muita kiireitä. Tännään muutan väliaikasesti kaverin tykö viettämään 5-päivästä sinkkuutta.

Päivä 4: Harrastus

Ainua harrastus jota haluan epäsäännöllisen säännöllisesti harrastaa on matkailu.

Valitettavasti en tähän hättään kekannu kuvvaa Turkista vaan tämä on viime kesältä Andalusiasta.

Päivä 3: Perheenjäsen

Älykkäin ja luotettavin perheenjäsen. Tämäki on valitettavasti vanaha kuva ku en ko. perheenjäsenen kans asu samasa tallouvesa!

Päivä 2: Suosikkitavara

Sanakirja. Välttämätön tällä hetkellä ja sieltä saatu vastaus on selekiämpi ku google translate.

Valokuvahaaste Päivä 1: Omakuva

Päivä 1: Omakuva


Päivä 2: Suosikkitavara

Päivä 3: Perheenjäsen

Päivä 4: Harrastus

Päivä 5: Vanha kuva

Päivä 6: Teema “vihreä”

Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut

Päivä 8: Suosikkikuva

Päivä 9: Päivän asu

Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi

Päivä 11: Hullua

Päivä 12: Arkeni

Päivä 13: Teema “valo”

Päivä 14: Talvikuva

Päivä 15: Rakkaus

Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva

Päivä 17: Hetki

Päivä 18: Tunteet

Päivä 19: Täällä minä asun

Päivä 20: Teema “erilaiset”

Päivä 21: Kun olin pieni

Päivä 22: Tästä olen riippuvainen

Päivä 23: Kesäkuva

Päivä 24: Tämä tekee minut iloiseksi

Päivä 25: Kaikessa kiireessä

Päivä 26: Tämä naurattaa aina

Päivä 27: Teema ”kaksi”

Päivä 28: Sää

Päivä 29: Uusin kuva minusta

Päivä 30: Valinnainen kuva

Ruotsissa joskus vuosi sitte. Lumet oli vähisä.

Jähitystä ja korruptiota

Nyt on tentit ohi. Ne oli ihan hirveitä. Ensimmäisestä tentisä käskettiin analysoimaan teosta jota meikäläinen ei ollu ees lukenu. Kaikkien kirijailijoitten nimet meni pääsä puuroksi eikä ollu hajuakkaan niitten osmaaninkielisten kirijojen nimistä. Dede Korkut-tentti eli Turkin Kalevala meni myös mehtään, jos on oppinu kielen alakeet niin ehkä se Kalevalan tajuaminenkaan ei niin heleppua ois.

Tännään oli kaks viimestä tenttiä, ensimmäisestä häjintuskin tajusin kysymyksiä. Viimesesä käsketiin kirijottamaan kielestä, meikäläinen kirijotti jottain aivan ihime satuja siihen. Ja viimenen tentti oliki sitte yo-kokkeitten tyyppinen raksi ruutuun-testi, se meni kyllä ihan bingolotoksi koko homma. Viime viikolla lintu paskansi päähän mutta tällä viikolla tuskin lotto-onnia on.

Puhhuin proffan kans ja se soitti opettajille ja käski niitten antaa mulle niin palijo pisteitä että pääsen läpi (!!!). Se myös kysy onko mulla Helsingisä kettään kaveria joka vois näytellä kaupunkia koska se on menosa sinne ens viikolla. No varmaan.

Tällä viikolla halusin mennä liftaamaan mutta liftauskaveri puuttuu. Ja nyt on mehut niin loppu ettei jaksa mihinkään. Varsinki ku täälä on noin kaks astetta lämmintä.

Alamäkiä taas tällä kertaa

div>

Tuli sitte kivat laskut liittymästä jota ei ollu irtisanottu ja joka oli minun nimisä. Paska ku väitti sen irtisanoneensa mutta semmosesta ei ollu merkintää. Ensin sieltä sanottiin että mun pittää maksaa se vuojen 2012 huhtikuun loppuun asti, mutta ku soitin asiakaspalaveluun jonoteltuani tuntikausia sielä sanottiin että riittää että maksan kolomen kuukauen maksu. 180 euron lisälaskua siitäki, sillä ois maksanu kuukauven vuokran täälä ja yliki ois jääny rahhaa. Että pienoista v-ta on taas ollu ilimasa.

Tännään käytiin puolalaisen eli Güntherin kans kuntosalilla pitkästä aikaa. Oli myös eka tentti joka meni ihan päin helevettiä. Kysymykset oli käännetty mulle englanniksi mutta ku en ollu tienny että esim. kysseesä oleva kirija ois pitäny lukia niin enpä siitä osannu pahemmin kertuakkaan. Ja tenttiin tulevista kolomesta kirijailijasta mulla meni kaikki faktat sekasin enkä muistanu monenkaan osmaanilla kirijotetun kirijan nimiä, ku en niitten merkityksiä tienny. En vastannu yhteenkään kysymykseen siis oikein. Mitä muuta turkinkielisestä kirijallisuustentistä voi oottaa?

Tännään Mitä tullee työmatkalta ja me aiotaan tarkastaa norjalaisen uus poikakaveri, jonka kans hän ei ees puhu sammaa kieltä.

Everything goes to Hell anyway?

En saa tehä kokkeita englanti-turkki sanakirjan avulla vaan piti hankkia turkki-turkki sanakirja. Ihan niinku ei ois tarpeeksi haastetta tehä turkiksi kirjallisuus-, perinnekirjallisuus-, kielitieje- ja kielioppikokkeita ku en oo a) elläisäni lukenu turkiksi yhtään kirijaa ja b)mun ei oo ikkään tarvinu oppia yhtään kielioppitermiä turkiksi joten ne pittää alusta asti tankata. Tosi kiva, çok güzel yeah. Tojennäkösesti homma kaatuu jo siihen etten tajua koekysymyksiä, voi mikä vitsi.

Monastikko Suomesa (tai Ruotsisa) sitä ystävystyy jonku kans joka alakaa kajulla juttelemmaan ventovieraana? Menin syömään yhteen halapaan paikkaan (4 lajin ateria 2,5 eurua) ja sielä yks nainen kysy että oonko englantilainen. Se oli alakanu opiskelleen englantia ja sovittiin että reenataan turkkia ja englantia yhesä. Se oli 35 ja sillä oli vaunusa kaksoset. Kesäsin se kuulemma on kuvataiteilija Etelä-Turkisa ja muuten opettaja ala-asteella. Se sano ettei sillä oo palijo kavereita täälä ja me vaihettiin numerot.

Kaveri kävi ja siihen liitty kaks matkaa Istanbuliin, jotka oli tietenki hupasia kuten aina. Mm. 6 henkiä yhesä henkilöautosa 4 tunnin verran, "pullon"pyöritystä ja yöpymistä siskonpejisä Aasian puolella jossain ihime slummisa olevasa luksuskerrostalosa. Turismista sai yliannostuksen ja tuumattiinki että matkailun huonoin puoli on se että "joutuu" käymän pakollisisa nähtävyyksisä - jotka minä kylläki lahakkaasti oon onnistunu välttämään. En esim. käyny Eiffel-tornisa Parriisisa, en kiivenny Milanon kirkon katolle enkä jaksanu jonottaa Sagrada Familiaan Barcelonasa. Moskovasa en menny Leninin mausouleumiin enkä huolimatta siitä että oon asunu Tukholmasa pari vuotta ole ejelleenkään maksanu sissäänpääsymaksua Wasa-laivaan. V-mäisimmät kokemukset ulukomailla liittyy justiin turistinryöstöpaikkoihin.

Sensuuria

Koeviikot menosa...bloggeri on pistetty sensuuriin täälä mutta jostain syystä omalle sivulle pääsen kuitenki - en vaan lukemaan muitten blogeja! Virittelen sensuurinkiertosysteemejä kuhan kerkiän.

Kasvisreseptejä

Täytyy sanua että nyt oon kunnostautunu ruuanlaiton saralla, täälä ku on tuoreita raaka-aineita aina saatavilla muttei valamisruokia. Kasvisruokia ei ravintoloista saa ja alakaa jo etua kanadönerit. Täsä on pari reseptiä tältä päivältä:

Kesäkurpitsalätyt

Raasta sipuli ja pari kesäkurpitsaa, sekota 2-3 munan kans ja mausta suolalla, pippurilla ja paprikajauheella. Paista voisa ja tarijoile keitettyjen perunoitten sekä jugurtti-fetajuustokastikkeen kans.

Täytetyt munakoisot:

Halakase munakoisot. Paista täytettä varten pannulla pari sipulia, valakosipulia, herkkusieniä, kuorittuja tommaatteja (tai tommattimurskaa/pyrettä), persiljaa, pippuria, suolaa ja tietenki älyttömästi ölijyä. Jos on laakerinlehtiä niitäki voi käyttää. Täytä munakoisot ja paistele 180 asteesa parisenkymmentä minnuuttia. Päälle voipi vielä ripotella juustoraastetta rasvasuuen maksimoimiseksi.

Kreikkalainen sallaatti:

Sekota sallaattia (kerä- tai rucolaa), 200g fetajuustua (tai beyaz peyniriä), punasipuli, mustia olliiveja, tommaatteja ja pilikottuja kurkkuja keskenään. Lissää joukkoon olliiviölijyä, etikkaa (tai punkkua jos talosta ko. aine sattuu puuttumaan), pippuria ja suolaa. Nauti viinin kans jos sitä valamistumisvaiheesta sattu vielä jäämään jälelle.


Huomena lähetään konkkaronkalla Istanbulliin hakemaan Kipparia. Jee!

Kissoja ja koiria ja ties Mitä

Onpa jotenki aikaansaamaton viikko ollu. Tietosesti ainakaan en ole turkin kieltä kehittäny yhtään, tosin kyllähän sitä kuulee joka päivä ja sanakirijan kans taistelua on lukeminen, minä ku luen yhen sivun tunnisa niin siinä voi laskia miten kauan yhen kirijan lukemisseen mennee (ja sanakirijankaan kans käännetysä lopputuloksesa ei oo mittään järkiä).

Yliopistolla piti käyvä turkkilaiselle tv-kanavalle essiintymäsä, tosin loppujen lopuksi selevis että kysseesä on vaan meijän kuvvaaminen videolle, ei niitä kiinnostanu meitä oikiasti haastatella taikka ees kysellä nimiä. Että se siitä julukisuuvesta sitte. Kaiken lisäksi mun kans sielä ollut mimmi on se josta Puolalaisella ja Vuokranantajalla oli riitaa, en tiiä onko kysseesä sama tyyppi jonka kans Vuokranantaja on pettäny Puolalaista.

Joka tappauksesa Puolalaiselta oli menny kuulo toisesta korvasta kun oli puhistanu sitä liian kovasti. Se on nyt täysin k-tyny täälä olloon ja nimenommaan Vuokranantajaan ja sano tännään että on päättäny palata Puolaan. Vuokranantaja ku ignooraa sen täysin ja käy vaihtareitten kans bilettämäsä ja sillä on ilimeisesti sutinaa tämän naisen kans, ken tietää miten vakavasti. Ja Puolalainen on valamistunut juristiksi mutta ei saa täältä mittään kunnon töitä ja joutuu työskentelleen englanninopettajana pimiästi. Ei ole siis hyvä seurata kettään toiseen maahan vain ko. henkilön takia, ja paskaksi palijastunu mieshän ei muutu, sehän on fakta. Mutta on harmillista jos Puolalainen tosiaan aikoo lähtiä lähiaikoina, se on oikiastaan mun paras kaveri täälä.

Portugalilaisilla oli billeet yöllä ja kaks turkkilaista oli täälä yötä, sen lisäksi yks romanialainen vaihtari löyty aamulla meijän sohovalta. Ensimmäiseksi aamulla sain myös kinastella naapurin akan kans, joka valitti porttaikkoon tulleesta kulukukoirasta (!!!) ja väitti kivenkovvaan että se on MEIJÄN koira ja että me ollaan se sinne pistetty tärisemmään. No niin varmana. Hullu akka, valittaa joka kerta jostain ku kävelen oven ohi. Turkkilaiset soitti sitte johonki paikkaan josta ne kai haki koiran (=listittäväksi). Kulukukoiriahan täälä vilisee joka nurkalla, jokku on varsinki näin talavella erittäin laihoja. Ja mustia kissoja juoksee tien yli tämän tästä.

Epäonnistuneita günthereitä

Enpä oo jaksanu taaskaan päivittää kuulumisia, sen verran on ilimeisesti kuitenki tekemistä. Viikonloppu meni meleko rauhallisesti, perjantaina käytiin yhellä kalijalla paikasa josa Mitällä on kaveri töisä. Vesipiippuaki tuli polteltua ensimmäistä kertaa täälä, tietenki Mitä oli ollu sieläki joskus ite töisä. Vuokranantaja ja Puolalainen ei ollu menotuulella.

Lauantaiksi oltiin suunniteltu Günther-billeet, mutta kukkaan ei jaksanu pukkeutua Güntheriksi (olen ite Ismailin kans jo pikkusen kyllästyny siihen että kukkaan muu ei halua saattaa ihtiään naurunalaseksi). Sitte Puolalainen sai jonku itkukohtauksen ku oltiin ensin pelattu juomapeliä ja mm. demonstroitu meijän suosikkiseksiasentoja. Poseerauskuvat on mun kamerasa joka jäi Vuokranantajan kämpille. Matkalla baariin Puolalainen keksi että haluaa erota Vuokranantajasta ja ilimotti sen järkevästi matkalla baariin, mistä seuras riitaa. Mentiin baariin josa oli Erasmus-ihimisiä ja sielä oli jotain tyyppejä joista Vuokranantajalla ja Puolalaisella on jottain mustasukkasuusjuttuja, jottain huutua siinä oli mutta minä en jaksanu seurata tilannetta aktiivisesti. Puolalainen lähti kottiin ja me muut Vakiopaikkaan,josa meikäläinen oli mm. taas tanssinu tuoleilla ja oli meno päällä. Koko matkan kottiinki hyppelin pitkin penkkejä ja joku polliisi siinä oli eppäilevän näkösenä ajanu ohi autolla.

Seuraavana päivän Puolalainen ja Vuokranantaja oli sopinu riitansa, tosin eiköhän uusia oo luvasa tulevaisuuvesa.

Koko sunnuntai tuli vietettyä sängysä syömistä lukkuunottamatta. Ja eilen kävin perinteisellä ilimasella kalijalla, tosin väärinkäsityksen takia skorppari luuli etä olen menosa sinne sen kans, ja sielä se istu kavereitten (mm sen joka on ihastunut minnuun) kans oottelemasa. Meikäläinen kävi tasan sekunnin istuun siinä ja ku äkäsin Norjalaisen niin häippäsin heti pois. Skorppari kun ei tiijä että me ollaan kimpasa Mitän kans ja sitä tuntuu vähän tyhymältä ilimottamalla ilimottaakki ku ei meijän välillä periaatteesa ole ollut mittään. Baarisa kaikki moikkas mua Ismailina, se on unohtumattomampi hahamo ku Miikkulainen.

Sitte vielä yöllä joku tuntematon oli laittanu mulle tekstiviestiä ja yritti soittaa ennen aamuseittemää. Numero ei ollu Skorpparin, tämän ihastuneen kaverin eikä muittenkaan mun tietämien friikkien. Ei ehkä pitäs jatkosa antaa numerua kellekkään.

Viikonloppupäivityksiä

Keskiviikkona piti lähtiä pakkoon grillauksen hajua ja kyssyin portugalilaisilta haluaako ne lähtiä syömään. Mentiin ja ne oli sattumalta menosa yhen espanjalaisen billeisiin, minä lähin sitte mukkaan. Juotiin viiniä ja tutustuin muihin vaihtareihin, meleko itä-eurooppalaista porukkaa. Romanialainen jäbä oli ihan kännisä eikä pysyny pystysä, muuten tunnelma oli meleko rauhallinen. Minä en ees lähteny muitten mukana baariin vaikka matkalla sinne joinki pullonsuusta etikan makusta viiniä.

Torstaina menin yliopistolle hakemaan yhtä kirijaa. Viivähti kuitenki viijeksi tunniksi ku sielä oli joku "konferenssi" (=kaks ukkua soittaa sazia ja kertoo vitsejä joille kaikki muut nauraa paitsi minä) ja yks mimmi esitteli mulle kirijastua ja opiskelin jopa 20 minnuuttia.

Perijantaina en aatellu mennä ulos mutta Puolalainen käski illalliselle sinne ja sitä ennen oli yhen vaihtarin ohojaaman elokuvan ensi-ilta. Se oli loistava vaikka jälleen kerran kaiken maailiman puhheet kesti kauemmin ku ite elokuva. Tuppukylän toisella yliopistolla on mm. oma sairaala, lentokenttä, elokuvateatteri ja megakampus jonka läpi kulukemiseen tarvitaan vähintäänki auto.

Innostuin illan mittaan ostamaan rakipullon koska sitä on teheny mieli kauan. Vuokraisäntä ja Mitä tuli seuraan ku oltiin ensin juoruiltu Puolalaisen ja Norjalaisen kans ja palijasteltu kaikki miesjutut mitä meillä ikkään on ollu. Vettäkään ei ollu talosa joten juotiin rakia raakana ja raaputettiin jopa jäätä pakkasesta. Sitte innostuttiin pellaamaan juomapeliä joka on ilimeisesti norijalaisillekki tuttu. Siinähän sitä oltiin kännisä ja mm. nimitettiin toisia haukkumasannoilla (You Bitch! Now it´s your turn motherfucker! Now the slut has to drink).

Sitte vaihettiin vaatteita ja Vuokraisäntä istu tiukka musta toppi päällä ja oli tosi tuiskeesa. Minä ja Puolalainen innostuttiin vielä pukkeutumaan drag kingeiksi ja minusta tuli kurdilainen Ismail jolla oli yhteenkasvaneet kulumakarvat ja geeliä tukka täynnä. Lainasin Vuokraisännältä vaatteetkin ja minä meikkasin Mitänki näyttämään kauniilta vaikka sitte kaikki muut paitsi minä pesi naamansa ennen baariin lähtyä. Kyllä herätti huomiota Ismail. Meni ehkä päähän suosio (ja viina) liikaaki koska Ismail oli kovasa vauhisa ja pussaili Mitän kans joka istu hänen sylisään. Ja oli kuulemma tanssinu pöyvälläki erittäin suuresa tanssisalisa, oi kunpa oisin ollut tajjuisaan.

Tännehän sitä tultiin Mitän kans vaikkei kumpikaan matkasta muista mittään. Aamulla täälä oli vaikka minkälaista porukkaa talosa asuvan 7 hengen lisäksi, kyllä nauratti ku makkuuhuoneen ovi aukeni ja sieltä tuli joku ihime heebo. Siinä juotiin sitte kahavia yhesä ja lauleskeltiin portugalilaisen kans.

Lauantaiksi olin järkänny sangria-billeet, oli kyllä hieman kankuroinen joten en päässy ylös ennen nelijää. Siinä polttelin sitte CD:itä joita ei koskaan soitettu ku Norjalainen toi mukanaan oman mankan. Tuli turkkilaisia ja mun piti juosta alakerrasa avvaamasa ovia 20 kertaa. Meijän piti yhesä tehä sangriaa mutta tietenkään tärkeitten ainesosien hallusapitäjät ei tullu paikalla ajjoisa ja siinä sitte lähettiin joittenki tyyppien kans viinakauppaan. Ostettiin 10 pullua viiniä ja pari pullua konjakkia, se noin 16 litran sangriahan sitte loppu alle kahesa tunnisa. Sitte lähettiin hakkeen lissää viiniä mutta koska rahankerräyksesä tuli vaan 15 eurua ei sitä saatu palijua ja porukka joutu lähteen baariin.

Minä olin pukkeutunu Donnaksi ja jouvuin mm. tanssimaan pöyvällä mutta muuten kaikki puhutteli mua Ismailina ja kyseli misä se on. Jouvuin sitte lopulta vaihtamaan hammeen viiksipartaan ja geelitukkaan ja lähtemaan ulos Ismailina. Billeet ei ollu niin hyvät ku eellisiltana, pääteltiin että vähemmän ihimisiä ja enempi alkoholia on hyvä yhistelmä. Mentiin kuitenki Vakiobaariin josa lyöttäyvittiin Mitän kans joittenki turkkilaisten pöytään koska ei jaksanu taas mennä alakertaan tanssimaan. Mitä tuli taas tänne ja aamulla täälä oli taas porukkaa soittelemasa kitaraa ja siivuamasa kämppää. Ihte asiasa ihan hauska rapulapäivä. Syötiin aamiasta joskus iltakuuvelta ja Mitä tiskas noin 1000 astiaa, en tajua mistä niitä riittiki.

Illalla mentiin vielä syömään adanalaista kepabbia ja paikasa sattu olleen jonku penikan synttärit joten me saatiin ilimaseksi täytekakkua ja jottain hirviää punajuurijuomaa. Sitte ku tultiin sieltä niin jouvuttiin puskemaan jonku autua että se lähti käymään. Turkki on täynnä yllätyksiä.

Käryä

Voi vittu että täälä kärtyää s-tana. Kämppikset polttelee jotain vitun nuotiota parvekkeella ja meikäläisen huone on sopivasti siinä vieresä, eivät ees ovia laittaneet kiinni! Niinku se ei riittäs että ne polttelee tupakkaa joka paikasa ja varmaan sisälläki vähä väliä. Ja sitte yöllä ne soittaa mussiikkia vitun myöhään, mm. eilen illalla Tuppukylän jalakapallojoukkueen kannatusbiisiä ehkä 10 kertaa putkeen.

Yliopistolla on epätoivon hetkiä, en tajua opettajan puhheista mittään ja oppilaitten vielä vähemmän! Istun ruokalasa niitten kans mutten voi osallistua keskustelluun ku en tajua mistään mittään. Kyllä ne kaikki ehottellee kovasti kaverustumista ja joka paikkaan menua mutta ku ite sanon että mulle sopis huomena niin sitte niille ei passaakkaan. Ja luokasta noin puolet ei oo päässy läpi eellisistä tenteistä, ja niitten äijinkieli kuitenki on turkki ja ne sitä on opiskelleet koulu-,lukio- ja koko yliopistoajan eikä vaan osapäiväsesti viimesen vuojen aikana niinku minä.

Kirijallisuuenopettaja kysy mistä turkkilaisista kirijailijoista tykkään, no enhän minä siihen osannu vastata ku tottuuenmukasesti Orhan Pamuk, Turkin kansakunnan pettäjä ja maataan evakkoon joutunu kirijailija. No opettajahan tietenki morkkas että ulukomaalaiset tykkää vaan niistä koska ne on ainoita joita niitten kielelle on käännetty ja että Pamuk ei kirijota hyvää turkkia niinku joku 230 teosta teheny Efendi. Ja sitte se listas kolome varttia kirijoja jokka meijän pittää ehottomasti lukia, niinku kerkiäisin kevvään aikana lukia sanakirijan avulla ees yhtä ainuaa rommaania turkiksi.

Erasmus-apurahhaa ei sitte myönnetty mulle koska hain liian myöhään. Ensinnäki ehotus koko ulukomaille lähöstä tuli hakuajan jäläkeen eikä koordinaattori koskaan muistanu mainita että stipendistä pittää olla erillinen hakemus. Että siinä meni sitte tuhat eurua sivu suun, vitun kiva.

Rankkaa menua

Johan on ollu taas menua ja meinkiniä. Perijantaina tapasin yhen Sohovasurffaajan (Astronautin) kans ja käytiin leffasa kahtomasa ihan pirun hyvä Incir Receli (Viikunamarmeladi). Sitte kaverit ilimotti olevansa yhellä klubilla ja mentiin sinne, maksa ensinnäki 15 liiraa sisälle ja drinkit oli myös 15 liiraa eli ryöstyä. Muutenki paska lihatiskitrendipaikka oli se. Norjalainen ja puolalainen oli taas vauhisa mutta lähti meijän mukana pois Vakiobaariin (kyllä, semmonenki on tullu jo hankittua). Sielä sitte taas pelattiin Mitän ja norjalaisen kans "en oo koskaan"-peliä ja Astronautin kans innostuttiin tillaamaan tequilat elokuvan inspiroimana. Astronautti saatteli mut kotia joskus nelijän aikoihin.

Eilen oli taas mittäänsanomaton päivä, ainua minkä sain aikaseksi oli ostaa turkki-englanti sanakirja josa on 160 000 sannaa. Taas oisin saanu 10 tl halavemmalla sanakirjat toisesta kaupasta. Oli niin lämmintä että porukka istu joen varrella kahaviloisa ulukona olevisa pöyvisä, ja Suomesa on vaan 30 asteen pakkasia puskenu sammaan aikaan.

Illalla oli taas Sohovasurffaajien kokkous. Sielä oli yks turkkilainen Suomi-fani joka osas sanoja kuten "Raisio-takatukka" ja "perkele". Ihte asiasa olin taas ainua ulukomaalainen koko kokkouksesa. Oli porukkaa Adanasta Istanbulliin ja yhellä tyypillä oli synttärit. Porukka valitti että työelämä on perseestä ja niinhän se onki, varmaan vielä enemmän täälä ku muualla. En varmaan ikinä vois muuttaa Turkkiin koska täälä on niin paskat palakat ja työehot ihan hirveitä, 12-tuntista päivää voi joutua tekemään eikä välttämättä oo viikonloppunakkaan vappaata.

Siirryttiin taas Vakiobaariin, näin norjalaista vaan sen verran että se oli kännisä ja oli ilimeisesti vehtaillu yhen 2-kymppisen mehmetin kans jonka tykö mun piti alunperin muuttaa. Puolalainenki siitä vaan pyörähti ohi. Sielä paikasa soitti hyvä bändi ja porukka hyppi innosaan. Sitte lähin käymään narikasa ja tämä Astronautti kavereineen tuli paikalle jostaki häävalamistelujuhulasta. Niitten kans me tanssittiin innokkaasti ja ne sen kaverit vaikutti meleko hulluilta.

Tyypit raahas mut puoliväkisin mukkaan syömään keittua, selitin että suomeksi keitto tarkottaa kahta asiaa ja se oli niitten mielestä tosi hauskaa. Ne jotenki yhteisestä sopimuksesta kieltäyty puhumasta yhtään sannaa englantia mulle koko iltana ja sitte kiitteli monneen kertaan koko Turkin kansan puolesta että olen valinnu juuri heijän kielen, vaikka eivät kertakaikkiaan voineet ymmärtää miksi ja tivas sitä monneen kertaan.

Jatkoilla syötiin ilimeisesti suolisoppaa (perinteinen laskuhumala/krapularuoka Turkisa) jonka mimmi kävi hakemasa kotuaan. Sitte kuunneltiin turkkilaista viulumussiikkia, astronautti ilimeisesti soittaa sitä, ja katottiin Lady Gagan (!) videoita. Jostain syystä kämpällä oli hanuri jota kukkaan ei osannu soittaa vaikka kaikki kovasti yritti ihan tosisaan, kyllä nauratti se tilanne. Johonki aamukuuteen siinä vierähti ja sitte vielä ei-seleväpäinen kuski lähti viemään mua kotia, ihan niinku ois sitä vaarallisempaa kävellä pari kilometria. Eikä kumpikaan osannu ajjaa sinne, mun piti antaa ohojeita ja josaki kävelykajulla sitä ajettiin, yhtäkkiä tien pääsä oli joku karhupatsas johon melekeen törmättiin. Kotona olin puoli seittemältä aamulla.

Ihtensapalijastelua

Lainattu Neiti K:n blogista. Jostain syysta ruohtalainen nappaimisto ei suostu toimimaan joten kirjotettaan iliman a:ta.

Kymmenen asiaa, joita vihaat yli kaiken:

1. Rahattommuus. 90% v-tuksesta johtuu rahan puutteesta.
2. Kylymyys. Talavi on ihan p-sta.
3. Menkkakivut. Aivan hirviaa ja turhaa kidutusta johon ei oo keksitty kunnon laaketta.
4. Turkkilainen liikenne. Eikö niita suojateita vois rakennella ja alakaa oikiasti nouvattaan liikennevaloja. Ja onko pakko kayttaa tööttaysta niin hyvan ku pahanki julukituomiseksi.
5. Sita etta en tajua mittaan ku ihimiset puhhuu mulle turkkia vaikka olen kayttanyt hitosti aikaa ja energiaa sen oppimisseen.
6. Aamuheratykset. Ku joutuu lahtemaan toihin ja herraamaan ku on viela pimiaa, yök yök.
7. Ihimisia jokka tupakoi toisen nokkaan esimerkiksi kajulla kavellesa tai baarisa. Onko pakko aiheuttaa kanssakeuhkosyöpa kaikille muillekki?
8. Sukupuolittunutta ajattelutappaa. Et voi tulla tanne ku taa on miesten klupi tai naiset ne aina vaan ostelee kasilaukkuja. Parturit jotka jattaa aina ne saatanan niska- ja ohimotöyhtöt koska eihan naisella nyt ihan poikatukka voi olla!
9. Peleja. Ku joku ottaa kortit tai strategiapelin essiin niin ilta on pilalla. Luovat seurapelit on tietenki asia erikseen. Urheilukisojen kahtominen on ylleensa myös meleko tuskallista.
10. Krapula. Miksi se piti menna taas hankkimaan ja taisi olla yksi tequila liikaa.


Yhdeksän asiaa, jotka ovat ominaisia sinulle/luonteellesi:

1. Kyynisyys. Jos jokin voi menna pieleen niin kannattaa ainaki tietaa se.
2. Epavarmuus. En tykkaa suunnittelusta koska suunnitelmat mennee aina pieleen.
3. Vaihtelunhalusuus. Kyllastyn tosi heleposti enka tykkaa ottaa aina sammaa ruokaa tai menna aina sammaan paikkaan (Turkki ja istanbul toki poikkeuksena)
4. İhtekriittisyys. Jos sanon 10 sannaa turkiksi ja niista 9 on oikein niin mietin vaan sita yhta joka meni vaarin.
5. Rauhallisen ja villin jyrkka vaihtelu. Valilla elan tosi mummoelamaa ja sitten otan ja repasen kunnolla.
6. İntroverttiys. En ole ylleensa porukan keskipiste paitsi jos muut ovat viela sulukeutuneempia tai kysseesa on kohan 5. repasyvaihe.
7. Mukkautuminen. Muutun seuran mukasesti eli jos muut on hirveita juoppoja niin itekin ottan kippua, jos muut puhhuu palijo niin minakin innostun puheliaaksi.
8. Haaveilu. Mielesa on vaikka mita suunnitelmia mutta jarki saattaa puuttua hommasta.
9. Hauskuus ennen kaikkia. En vaita etta ite olen hauska mutta kaikista tarkeinta on nauraa kunnolla sillon talloin tyhymillekki asioille. Rakastan hihittelymaratooneja.


Kahdeksan tapaa valloittaa sinut ja sydämesi:

1. Ei yrita leperrella mittaan varsinkaan mitaan naisille viilattuja ulukonakokohteliaisuuksia.
2. Saamalla minut nauramaan.
3. Juottaa kanniin.
4. Olemalla rehellinen ja rohkia.
5. Puhumalla kielia.
6. Kuuntelemalla ja muistamalla mita oon sanonut.
7. Olemalla jannittava.
8. Kykenemalla muovostammaan mielenkiintosia ajatuksia ja tuomaan ne juluki.

Seitsemän asiaa, joita toivot tällä hetkellä:

1. Etta saisin jostain hitosti rahhaa.
2. Etta paasen reissaamaan muuallekki Turkkiin.
3. Etta paasisin tenteista lapi muutenki ku anomalla professorilta armua.
4. Etta kevat ois taynna hauskanpitua muttei liikaa Erasmus-billeitten muovosa.
5. Etta tamaniltanen Sohovasurffaajat-tappaaminen on hauska.
6. Etta ens kesana en oo ihan persaukinen ja paasen Mutafutis-turnaukseen.
7. Etta oppisin turkkia!


Kuusi asiaa, mitä teet ensimmäisenä kun heräät:

1. Kaannan kylykia ja jatkan nukkumista.
2. Mietin misa kasilaukku on, misa puhelin, tsekkaan kellonajan.
3. Aukasen rullakaihtimen.
4. Etin jostain paalle housut etta kehtaa menna ihimisten ohi vessaan.
5. Pistan jalakaan tohovelit.
6. Menen vessaan.

Viisi ihmistä, jotka tietävät eniten murheitasi:

1. Sisko
2. Seilori
3. Piipunpolttelija.
4. Aiti
5. Neiti Mustafa Sandal

Vaikia sanua, jarjestysta en tiia.



Neljä asiaa, joista olet riippuvainen (tällä hetkellä):

1. Tee
2. Facebook ja netti ylleensakin
3. PJ Harvey ja muu mussiikki
4. Sanakirja



Kolme kauneinta asiaa, mitä sinulle on sanottu:

1. Kyllahan sinusta tullee joku johtaja jonaki paivana, kyllahan sen susta ilimiselevasti nakkee.
2. Oot aivan ihana.
3. Miikkulainen saa oot NIIN hauska.


Kaksi asiaa, mitä pelkäät eniten:

1. Kuolemaa
2. Rahattomuutta

Kummatki tullee vaajaamatta.


Yksi tunnustus:

Imuttelen ihan hitosti leffoja ja musaa netista. Viimesin oli Radioheadin The King of Limbs.